As I See It

8.3.2013 mira p

Ihanat miehet

Tosta naistenpäivän postauksesta ja mun miesrakkaudesta tuli mieleen semmoinen juttu että jos mietin niitä miehii jotka mua ulkonäöllisesti viehättää, siis nyt ei oteta lukuun näitä oikeita täällä kotisuomessa ja mun elämään oikeesti kuuluvia miehiä tietenkään. Pitäähän naisella jotain salaisuuksia olla 😀 (oispa noloo nimittäin tavata joku kamu joka ois lukenu et kuolaan sen ihanii silmii tai jotain…) Vaikka siis oikeestihan en tietenkään näe ketään muuta kuin rakkaan aviomieheni!!! Niin aloinpa miettii sitä että minkä näköiset miehet mua on viehättänyt.

Mä olen suurimman osan elämästäni lukenut itseni siihen vähemmistöön jonka pää kääntyy kun pitkätukkainen kundi menee ohi. En ole ikinä seurustellut (siis oikeesti ollut suhteessa) miehen kanssa jolla olisi lyhyet hiukset (paitsi pakosta, esim. armeija tai joku muu hetkellisen mielenhäiriön tuottama hiusten leikkuu). Olen aina ollut kiinnostunut enemmän näistä raskaan musan kuntelijoiden näköisistä tyypeistä kuin hoppareista tai urheilijapojista.

Aloitetaan alusta siis. Ikää oli 11 tai 12v. Ja maailman ihanin mies ei ollut naapurin Mikko (nimi heitetty hatusta, siel mitään Mikkoa ees asunu. Eiku perkele, mun serkku joo silloin ku olin jo ton 12, mut ei siis se! Oli joku pari vuotias…) Ja nythän puhutaan siis niistä saavuttamattomista unelmista. Tai no kylhän mä varmaan oisin Nikki Sixxin kaa jos vaan olisin sinne Losiin joskus lähtenyt… Mut takas tohon 11 vee Miran ihastusten mieheen. Se oli Duran Duranin John Taylor, maailman komein mies…

Pakko sanoa että ei yhtään hullumpi. En edes viittiny mennä katsomaan kuvia miltä herra tänäpäivänä näyttää, voisi illuusio kadota…

Tässä välissä alkoi sitten musamaku muuttua ja sen mukaan sitten miesten ulkonäkökin muuttui… mulle tuli sitten SE mies kehiin. Mies joka on kulkenu mun kanssa läpi mun elämän. Mies jonka kanssa varmaan olisin jos sinne Losiin oisin menny 😀 Eli Nikki Sixx.

Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta sanon silti sanasen. Nikki oli söpö nuorena, mutta myös kypsynyt tosi kivasti. Mä pidän tästä vanhemmasta versiosta enmmän. Se on aina ihana! Mutta mulle on nyt tän jutun kirjoittamisen myötä tullut ristiriitaisia tunteita… ne selvii tuol myöhemmin sit. Eli jatketaan…

Noi on ollu varmaan ne mun nuoruuden pääihastus miehet. Sitten on sellaisia joitan on tullut ja mennyt erinäisten syiden takia, musiikki leffat, sarjat, no kaikki mis voikaan nähdä ihanii miehii. Tähän sitten jatkoks niitä söpiksii…

Kukapa ois voinu vastusta Brett Michaelsin lantion keinutuksia ja rivoja käsieleitä videossa Talk dirty to me, en mä ainakaan, se oli söpö ennen Rokkarille morsianta 😉

Ja oliko Brandon Lee ehkä sen hetken söpöin elokuvassa The Crow. Surullinen kohtalo miehellä tosin…

Hetken mietin tarvitseeko näin itsestäänselvyyttä tänne edes laittaa, mutta suurin osa naisista ainakin tykkä kattoa komeita miehiä niin laitetaan itsestäänselvyytenä Johnny Depp. Siitä ei mihinkään pääse että pirun komea mies. Hänestä tosin pidän enemmän noissa vanhemmissa leffoissa, tai no sanotaan leffoissa joissa ei ole niin laiha. Laihuus saa herran näyttämään liian karulta. Enkä ihmeekseni pidä hänestä myöskään Pirates of Caribbean leffoissa vaikka niissä onkin sitä pitkää tukkaa… Mutta Johnny kuuluu kans noihin kesto ihastuksiin. Alkaen leffasta Gilbert Grape aina tohon Touristiin.

Sitten siirrytään näihin tuoreimpiin ihaniin miehiin. Ekana tähän Housestakin tuttu Jesse Spencer. On söpö ku mikä! Mut ehkä viel enemmän ku söpöys, muhun vetoo tuossa kundissa se sen aussimurre, ai että!!! R jos opettelis sen niin olisin aika helpponakki joka ilta… ja aamu… ja milloin vaan 😀 Mikä ihme siinä on että jotkut saa sen kuulostamaan niin helvetin seksikkäältä…

Sit laitetaan Michael Pitt. Ei juurikaan kiinnittänyt huomiota, ainakaan positiivisessa mielessä ennen Boardwalk Empireä. Siinä leffas (Funny Games) missä se esitti sitä sekoboltsi poikaa joka kaverinsa kans piinas sitä perhettä niin ei ollut kyllä yhtään houkuttava. Mutta toisaalta, jäi mieleen… Mut sit kun toi Boardwalk alkoi niin olin myytyä likkaa.

Ja sit vikana, ehkä tän hetken söpiksin (tottakai ku se on True Bloodissaki ja mähän oon ihan hurahtanu kyseiseen sarjaan), Alexander Skarsgård. Voiko suloisempaa ilmestystä olla. Pohjoinen karisma puree!!! (hahhah, en voinut vastustaa tätä pientä sanaleikkiä)…

Teinpä muuten jännän havainnon. Nää kaikki viimeisimmät on jotenkin, jollaintavalla samantyyppisii miehii. Ei nyt sillei saman näköisii, ja valitsin myös kuvat joissa ne ei niin samiksii olis. Mutta kun fotoi katteli niin tosi paljon yhteistä noil on. Kaikki melko vaaleita, vähän pitemmät hiukset (no Alexanderil on tos aika lyhyet, mut oli siel pidempiäkin joissain kuvis). No okei, laitan herrast viel toisen kuvan ku kuitenki haluutte 😉

Ei siis mitenkään super maskuliinisii miehiä, tai karskeja, vaan enemmänkin tommosii sulosii poikii. Vähän niinku se alkuihastus, John Taylor. Tässä mulla herää se ristiriitainen fiilis, miten voi samaan aikaan pitää Nikki Sixxiä ja vaik Jesse Spenceriä yhtävertaisen söpöinä. Kumman niistä valitsis jos tulis tosipaikka eteen (ikäänkuin tulis, mut jos…)? Mä oon aina kuvitellut pitäväni pitkätukkaisista kovan näköisistä heviäijistä, Onhan mun mieskin sellainen, mut taidan silti sisällä pienentytön sydämessä haaveilla tommoisista surffipojista. Mut ehkäpä siel R:n pitkän fledan ja parran alla piilee kans tommoinen babyface, sillä, ja älkää kertoko R:lle et paljastin, mut sil on nenä ku Leonardo Di Capriolla <3

Millaiset miehet saa teiltä jalat alta?

Avainsanat: This and that

Puheenaiheet Höpsöä

8.3.2013 mira p

Päivä kun päivä mut leivosta kehiin…

Niinhän se on, naisten päivä joo. En kyllä oikeestaan ymmärrä miks olla naisten päivä. Okei, silloin kun tuota päivää ryhdyttiin viettämään pointti oli hyvä. Meidän tuleekin olla yhdenvertaisia miesten kanssa (toteutuu miten toteutuu mutta yritystä on jatkuvasti). Mutta nykyään se tuntuu vaan siltä että miehet saadaan tänä kyseisenä päivänä jujutettua ostamaan meille jotain kivaa (tosin mä en oo koskaan mitään saanut enkä mitään odotakkaan). Tai vaihtoehtoisesti tuntemaan morkkista kun ovat kyseisen päivän unohtaneet… Voisko tää olla ennemminkin tasa-arvon päivä? Miks nostaa jompikumpi sukupuoli ylemmäs tai painaa alemmas? Meillä onneksi tasa-arvo toteutuu, meillä mies raataa pienemmällä palkalla ja kiltisti tekee myös kotihommia siinä missä minäkin. Mä en imuriin koske, joten ei jää vaihtoehtoja. Mä taas tiedän missä ohjelmassa pyykit pestään ja mielelläni estän herraa mun vaatteita pilaamasta hoitamalla itse tän homman. Mun ruoka on parempaa, mutta herra osaa myös sitä tehdä ihan kiitettävällä menestyksellä kun ohjeet antaa. Ehkä tän vuoks en ymmärrä tuota naisten päivää, en muuten kuin samalla tavoin kuin on vaikka kalevalan päivä tms. Siis kunnioituksena jollekkin menneelle ja vaikka sille että naisilla on äänioikeus jne. En siis koe tarvitsevani henkilökohtaisesti mitään muistutusta tai lahjusta naisena olemisesta. Tai vois joku tissileivos olla hyvä kahvin kanssa, kunhan ei ole Runebergin tortun kaltainen tylsyys… Tää vaan siks koska mun tekee ihan hemmetisti mieli nyt pulla tai kakku tai mitä vaan herkkuu eikä mitään oo…

Tosin nyt sitten ennenkuin kukaan ehtii älähtää niin totean myös sen että tiedän niitä sorrettuja naisia olevan suunnattomasti. Eri kulttuurien perinteisiin kuuluvia kauheuksia ja ajatusmaailmoja joissa nainen yhä on se alempi, älyltään ja taidoiltaan vajaavaisempi sukupuoli. Tiedän myös sen että mies on fysiikaltaan vahvempi ja näinollen moni nainen saa kärsiä sen nahoissaan. Mutta ei unohdeta myöskään niitä miehiä jotka saavat kokea samaa kohtelua naisilta. Miehiä jotka oikeasti kunnioittavat sitä ajatusta että naista ei lyödä, ja saavat sen tähden itse sitten turpaansa. Niin helposti aina toitotetaan naisista uhreina. Ja kaikki tuki ja sympatia näille naisille ja lapsille tottakai. Mutta kuinka paljon oikeesti onkaan niitä kilttejä miehiä jotka hiljaa kärsii ja sanoo että kaaduin fillarilla tai olin lätkää pelaamassa, kun karu totuus on se että oma nainen käyttää väkivaltaa. Naisen on niin paljon helpompaa ja hyväksyttävämpää kertoa julkisesti tästä. Miehet taas pysyy hiljaa.

Älkää nyt näistä ajatuksista johtuen ajatelko että naisia väheksyisin. Eiei, mä olen toki sitä mieltä että on ihanaa olla nainen, kaikkine naisen omituisuuksineen. Kaikki kunnia meidän kaunille sukupuolelle, mutta mua kyllä oikeesti sieppaa välillä se kun miehiä lytätään, vaan sen kaiken naistoitotuksen nimissä miehiä morkataan ja kaikki yleistetään. On se totta että löytyy niin maan perusteellisen ääliöitä, julmia, kusipäisiä, ajattelemattomia ja vaikka millä hirveyksillä varustettuja miehiä, mutta niin löytyy niitä naisiakin. Ehkä nää ääliöt siellä mies sukupuolessa tulee helpommin esiin koska esim. valtaosa vaikka vaikuttajista poliitiikassa on miehiä, ja sieltähän niitä löytyy. Ja tasapuolisuuden nimissä totean nyt että niitä on myös naisia, siis niitä poliitikkoja jotka on ääliöitä. Ehkä miehet ovat enemmän esillä julkisuudessa ja siks ne mädät omenatkin on sitten enmmän miehiä. Tai naiset on ovelampia peittämään jälkensä tai jotain. No mut totuus on kuitenkin se että molemmista löytyy ihania ja paskoja tapauksia.

En tiedä oonko mä sitten vain niin onnekas että mun ympärillä on vaan pääosin ihania miehiä… Ei suinkaan täydellisiä, ehei, älkää sekoittako näitä kahta asiaa. Hirveitä paskiaisia välillä, hankalia kakaroita ja murjottajia, mutta sisimmiltään herrasmiehiä ja naista kunnioittavia. Useimmiten periksiantavia ja naisten kiukuttelua kestäviä (niin, miettikääpä sitä kun kiukuttelette ja haluatte välttämättä sen uuden ”ihanan” lampun sinne makuuhuoneen yöpöydälle jossa on jo ihan kelpo lamppu. Siinä uudessa on naisellisia elementtejä vaikka naapurille jakaa ja se herra siinä vieressä on tuonut ilmi oman mielipiteensä lampun tarpeettomuudesta. Niin, että onko se lamppu siinä yöpöytää koristamassa kauppareissun jälkeen. Kysynpä vaan ja voin melkein 99% varmuudella vastata että ON :D). Niin, siis että oon saanut elämäni aikana kohdata näitä miehiä jotka on säilyttänyt mun uskon siihen että me ollaan tasa-arvoisia. Ja ehkäpä saanut jopa uskomaan että meitä naisia kunnioitetaan ja vähän katsotaan jopa ylöspäin. Mä olisin ihan valmis ottamaan kuvioihin sen miesten päivän…

Joskus oikeen sydän täyttyy sellaisella ihanalla tunteella kun miettii noita miehiä joita ympärillä on. Kavereita jotka on niin ihanan ”miehiä”, mutta kuitenkin sitten niin herkkiä ja suloisia. Tekis mieli mennä ja halata ja puristaa oikeen kovaa…

Hei, ehkä tää naistenpäivän juttu olikin se että se sai ajattelemaan miehiä! Jumalauta mitä kieroilua, takuulla joku miesten juoni 😀

Avainsanat: pohdintaa

Puheenaiheet Syvällistä