Tänään on vuorossa Monni. Mun oma mussukka Moppepoppe. Viralliselta nimeltään Gyllenetigerns Ramona Coon. Monni on jonkin sortin vääntö tuosta Ramonasta. Tyypillä on monia kutsumanimiä, Måns Balloons, Måns, Moppe, Balloons… älkää oikeesti kysykö mistä noi tulee, mulla ei oo selitystä sille 😀

Rodultaan Monni on Maine coon, ja väriltään kilpikonnatabby-valkea. Eli jos muistatte vol.1:ssä kun kirjoitin kilpikonna värityksestä, niin Monni on tabby kuvioinen kilpikonna jolla on myös valkoista (Nannahan on kuvioton kilppari ilman valkoista). Kuten huomaatte, kilppareita on tosi erinäköisiä 😉

Misty ja Monni painii…

Monni tuli meille Gyllenetigerns-kissalasta sijoituskissaksi about 9 vuotta sitten. Likka täyttää tän vuoden lopulla pyöreet 10 vee. Tää sijoituskissahommeli tarkoittaa sitä, että oot sitoutunut teettämään ainakin yhdet pennut kasvattajalle ennenkuin kissa siirtyy virallisesti sun omistukseen. Näistä sopimuksista on erilaisia variaatioita. Mutta siis pääasiallisesti kasvattaja hoitaa kaiken tuolla kasvatuspuolella, astutukset, kasvatukseen liittyvän terveydenhuollon, paperityöt jne. jne. Ja itse vastaat kissan normielämään liittyvistä asioista, normaali terveydenhuolto, ruokinta jne. jne. kasvattajan ohjeiden mukaan. Tässä on tietysti omalla tavallaan sidoksissa kasvattajaan pitkän aikaa, mutta on kyllä oiva keino päästä sisään kissankasvatuksen maailmaan. Olisin ollut totaalisen pallo hukassa jos olisin tuohon maailmaan kylmiltään, itsekseni lähtenyt.

Hurja-Monni

Meillä vaihtui jostain syystä tuo rotu sitten Maine Cooniksi, enkä oo sitä katunut hetkeäkään. Aivan mahtavia kissoja! Niin kokonsa kuin luonteensakin puolesta. Kun Monni tuli meille, se oli aivan järjetön riehupelle. Tyyppi räyhäs ja remus niin että oltiin jatkuvasti sen kanssa lääkärissä kun oli aina joku jalka nuljahtanut. Onneks ei koskaan mitään sen vakavampaa sattunut ku noita venähdyksiä. Monnista tuli heti mun kissa. Sanotaan että cooni yleensä valkkaa yhden perheenjäsenen ”omaksi” ihmisekseen. Tässä tapauksessa mä taidan olla se yks. Pienenä Monni nukkui aina mun tyynyllä, mun päänpäällä kuin karvahattu konsanaan. Ja yhä vielä sille tulee ”kainalois-kausia”, jolloin se tulee mun kainaloon nukkumaan. Se saattaa melkeen koko yön olla mun vieressä ja mulla on käsi kiedottuna sen ympärille ja sen pää on mun käsivarren päällä. Meillä on aivan uskomaton luottamus-suhde toisiimme. Monni on tasan yhden kerran näiden vuosien aikana raapassu mua, ja silloinki sen piti lyödä mun sylissä olevaa kissaa 😀

Monni teki kasvattajansa nimiin yhden pentueen. Sitten kun sain oman kasvattajanimen, päätettiin tän sulhasen omistajan kanssa uusia vielä sama yhdistelmä, koska oli niin upeita lapsosia. Monni on aivan mahtava äiti! Synnytys ja pentujen hoitaminen sujui kaikki äärimmäisen luontevasti. Oli aivan mahtava kokemus olla ensimmäistä kertaa seuraamassa kissanpentujen tuloa maailmaan, ja niiden kehitystä pienistä, vähän yli 100 gramman kokoisista kääryleistä, reilusti ylin kilon kokoisiksi riiviöiksi.

 Monni ja vaavit

Kuten jo tossa aiemmin sanoin niin Maine Coon on aivan uskomaton kissarotu. Oon monesti kuullut kun ihmiset joilla on ollut maatiaisia, ja ovat sitten ottaneet coonin, hämmästelevät kaikkia coonien erityispiirteitä. Tähän sitten kai se tietoisku 😉

”Maine Coonit ovat kilttejä, leikkisiä ja oppivaisia. Maine Coon kiintyy omistajaansa, ja sen hellyydenpuuskat ovat myrskyisän voimakkaita. Maine Coon tarvitsee huomiota ja leikkitoverin; ne pitävät siitä, että ympärillä on menoa ja meininkiä ja osaavat myös järjestää sitä. Yksin ollessaan ne pitkästyvät helposti. Maine Coonit ovatkin yleensä hyvin sosiaalisia ja elävät sovussa muiden kissojen ja koirienkin kanssa. Ei ole harvinaista, että Maine Coon -naaraat hoitavat yhdessä pentujaan, ja on jopa kuultu Maine Coon -isänkin osallistuneen pikku kisujen hoitoon.
 
Maine Coonit ovat innokkaita kiipeilijöitä. Onkin tärkeää, että sillä on käytettävissään korkea kiipeily/raapimispuu, jota pitkin kissa sujahtelee ylös alas – aina pää edellä. Maine Coonin leikit muistuttavat usein koiran leikkejä, se rakastaa kaikenlaisia takaa-ajo- sekä piilo- ja vaanimisleikkejä ja noutaa mielellään tavaroita.” – Suomen Maine Coon yhdistys

Tohon vois vielä lisätä ne vesileikit. Coonit rakastaa läträtä veden kanssa. Ne on tosi taitavia käyttämään tassujaan, niin vesileikeissä, kuin ihan käytännön asioissakin. Usein ne esimerkiksi ottaa ruokaa tassuun ja syö sitten siitä. Ja toi nouto juttu on totta. Ne rakastaa noutaa leluja kun niitä heittää 😀

Monni tosiaan teki kaksi pentuetta meillä, ja molemmat kerrat sujuivat todella hyvin. Sain kyllä olla välillä sydän kurkussa, siihen malliin likka nääs riehui. Kerran ollessaan ihan viimeisillään raskaana, se sai päähänsä mennä eteisen hattuhyllylle, no ei siinä vielä mitään. Mutta kun se päätti siitä vielä jatkaa kattolampun päälle!!! Eli likka hyppäs ison masunsa kanssa hattuhyllyltä kettingin varassa roikkuvaan kattolamppuun, ja mätkähti sieltä alas. Olin varma että ellei kaikki pennut olleet litistyneet liiskaksi mahassa, niin ainakin alkaa synnytys ennen aikojaan. Mitä vielä! Likka jatkoi menoa kuin ei mitään, pennut syntyivät laskettuna ajankohtana ja kaikki olivat vielä täysin kunnossa.

Monnin meno on hieman rauhoittunut tuosta villistä nuoruudesta. Mutta yhä vielä se saa välillä aivan järjettömiä riehukohtauksia. Ja yhä vielä se onnistuu välillä telomaan jalkansa riehuessaan. Mihinkäs se riehupelle siitä muutuis…

Monni on meidän kissojen kiistaton pomo. On aina ollut ja tulee takuulla aina olemaan. Jännättiin vähän että miten käy kun tyyppi leikataan. Viekö joku leikkaamaton naaras sen paikan? Mutta ei, Monnin auktoriteetti on niin vankkumaton ettei sitä heilauta mikään. Jos muut kissat alkaa jostain syystä tappelemaan, Monni menee väliin ja tappelu loppuu samantien kuin seinään.

Pultsari-Monni 😀

Mopella on taipumus pestä itsensä ja muutkin kissat ihan litimäriks. Jo aikoinaan sen pennut oli ihan litskamärkiä kun mamma päätti pesuoperaationsa. Yhä vielä kun se on pessyt itsensä tai jonkun kamunsa, on turkit tuon prosessin jäljiltä ihan märkinä suikaleina pystyssä, saaden kissat näyttämään pultsareilta tai tosi pahis kujakolleilta 😀

To be continued…

Seuraavana esittelyssä on Misty, Misu, Mippe, Minde. Meidän oma pieni Ragdoll höppänä joka täyttää tänä vuonna 10v. Misty on mun ja R:n eka yhteinen kissa. Päätettiin jostain syystä ottaa rotukissa sen jälkeen kun mun ihan eka kissa, Nöpö kuoli, ja Nanna jäi Udon kanssa kahdestaan. Udo oli R:n kissa joka muutti sen mukana kun me muutettiin yhteen. Udo kuoli viime talvena. En siitä nyt tässä postauksessa kerro, kuten en myöskään Nöpöstä. Tässä esittelen vain meidän tämänhetkiset karvakamut. Ehkä joskus kerron teille enemmän Nöpöstä ja Udosta, mutta nyt ei oo sen aika.

Rehellisesti sanoen en enää muista miksi päädyttiin rotukissaan, enkä sitä mikä sai meidän Ragdollin valitsemaan. Jokatapauksessa Misty haettiin savonlinnasta, Maitopusulan kissalasta. Mistyn virallinen nimi onkin Maitopusulan Mehukatti. Ei oikeen pidetty Mehukattia meidän tyylisenä nimenä, joten Mistystä tuli Misty sen takia, että se on tuon värinen. Sumuisen utuisen harmaa. Virallisesti Mipen väri on sininen mitted. Tähän väliin tietoisku 😉

Ulkonäöltään Ragdoll on naamiokissa. Tämä tarkoittaa sitä että kissan vartalo on vaalea, ja naama, korvat, tassut ja häntä ovat vartaloa tummemmat. Väreihin voi yhdistyä myös valkolaikkutekijä. Valkolaikkuja on kahta tyyppiä, bicolour ja mitted. Kaikenkaikkiaan kuviointeja on siis kolme: Colourpoint= ei valkoista, mitted= valkoiset tassut ja bicolour= valkoiset tassut ja valkoista naamassa. Tässä makoilu kuvassa näkyy juuri noi tummat ”pointit” hyvin ja nuo valkoiset ”hanskat” tassun päissä.

Mistyllä oli pienenä naamassa luomia, jotka kasvattaja leikkautti pois ennen luovutusta. Kun me mentiin likkaa hakemaan, saatiin mukaan pieni, avaruusolion näköinen hahmo jolta oli karvat ajeltu päälaelta ja suupielistä, ja näistä kaljuista kohdista törrötti siniset tikit 😀 No eipä nuo menoa haitanneet… Misty kotiutui pian meille, ja karvatkin kasvoivat takaisin.

Misu ja fisu (älkää huomatko tuota epämääräistä likaa patterissa ;)…)

Käytettiin Mippeä nuorena pari kertaa näyttelyssä, mutta menestys ei ollut mikään päätähuimaava, sillä tyypillä on värivirhe kantapäässä. Mä en oikeen vielä tänäpäivänäkään tiedä kumpi sen kantapäistä on ns. virheellinen. Olin niin tuore näyttelyissä kävijä, etten kehdannut paljastaa omaa ”tyhmyyttäni” kysymällä asiaa 😀 Tällä päällä en tietenkään enää noin ajattelisi, mutta nuorena sitä on ihmeellisiä nolotuksia. Lopetettiin näyttelyissä käyminen sitten kun huomattiin ettei Misu pidä siitä lainkaan. Aina tuomarin pöydälle mentäessä tyyppi kaivautui syvälle kainaloon piiloon. Eihän siinä olisi ollut mitään järkeä jatkaa kun toinen ei siitä tykkää.

Misty on varsinainen jokapaikan höylä. Se on aina mukana kaikessa. Kun leivotaan, voi olla varma että likka on paikalla ja haistelee jauhot yms. läpi. Vessaankaan ei pääse ilman kaveria. Jos onnistuu luikahtamaan kylppäriin ilman Mistyä, voi olla varma että kohta se on oven takana raapimassa. Lempileikkinä vois varmaan pitää sellaista, kun meillä on kesäisin parvekkeella emalinen pesuvati täynnä vettä kissoja varten ja siellä semmoinen lääkemittakuppi, niin Misu täyttää kupin ja kantaa sen sieltä sitten pois. Lopputuloksena on aina märkä läntti jossain olkkarin lattialla kun ei se yleensä onnistu sitä kuppia laskemaan maahan kaatamatta. Misu myös pöllii puhtaita vaatteita kuivaustelineeltä. Kerran tapasin sen raahaamasta mun farkkuja vaatehuoneesta pois. Yleensä nää roudattavat kamat on kuitenkin pienempiä. Tyyppi vaeltaa pitkin kämppä esim. sukka suussa ja pitää omituista ääntä. En osaa kuvailla sitä kun ei se oo maukumista, ei murinaa, eikä oikeen mitään mitä vois kuvailla 🙂

Mipen lempparia oli yhessä vaiheessa kuivatut kalat. Ne hais aivan järkyttäviltä, muuta tyyppi tykkäs. Mippe on kaikkien kaveri, rauhallinen ja lempeä kissa. Sen spesialiteettina on ”puolinelssoni” (en ees tiiä miten se oikeesti tehään, mutta kutsun Mipen kuperkeikkaa sillä nimellä). Eli kun Mippe leikkii jonkun muun kissan kanssa niin se ovelasti kääntää perspuolen vastustajaa päin, potkii takajaloilla ja kiepsahtaa semmoisen puolikkaan kuperkeikan niin ettei vastustaja saa otetta siitä. Ovela tyyppi!

To be continued…