Siitä on kohta melkee kolme kuukautta, kun viimeks tein postauksen tänne… Toisaalta ei tunnu että olis ollut niin pitkä väli, toisaalta taas tuntuu kuin oisin ollut ikuisuuden poissa. Tuunko sitten liian aikaisin takas? No sen näkee vaan yrittämällä. On tuntunut siltä ku elämästä puuttuis jotain tärkeää, mutta samaan aikaan se joku tärkeä on ollu kovin stressavaa. Eli oon vaan suosiolla ollut kokonaan käymättä tääl blogissa, vaikka ikävä onkin ollut.

Mulla oli koko viime syksyn tosi vetämätön olo, hengästyin ihan pienimmästäkin suorituksesta. Korvissa humisi ja olo oli kovin nuutunut. Kaikki energia meni siihen että jaksoin mennä töihin ja hoitaa sen kunnialla. Sitten marraskuussa sain tosi rankan reumaattisen kohtauksen jonkun viattoman vatsapöpön kylkiäisenä, ja jouduin päivystykseen koska en pystynyt edes kylkeä kääntämään sängyssä. Koko kropan nivelet oli ihan tulessa ja tää kaikki eteni muutamassa tunnissa. No tuolla päivystyksessä sain sitten kipupiikkiä ja homma alko helpottaa, mutta siinä yhteydessä huomattiin sitten että hemoglobiini on aikas alhainen. Kunnallisen lääkäritilanteen ja terkkareiden hitauden huomioon ottaen, prosessi on vieläkin kesken. Eli en tiedä mistä moinen johtuu (tähän väliin en edes ala selittämään mun viimeisimmän soittoajan kommelluksia… sanon vaan että v***u mulle mitään muisti testejä olla tehty niinkuin ”omalääkäri” luuli…). Rautatabletteja syön ja toivon että olo alkais pikkuhiljaa kohentua. Mutta noi rautavarannot täyttyy kovin hitaasti, joten tää voi viedä aikaa.

Mutta siis, I’m back, ja otan nyt sitten iisisti. Entinen pakkomielle, postaus per päivä, on pakko saada jotenkin pois päästä. Teen tätä just siihen tahtiin ku jaksan, ja etukäteen pahoittelen jos joskus tulee pidempiä taukoja. Toivon että te jotka täällä piipahdatte, jaksatte yhä vieläkin piipahtaa, vaikka hieman harvemmin postailisinkin 🙂

XOXO Mira

My God, it’s been almot three months since I was here… Somehow it doesn’t feel that long, on the other hand it feels like an eternity. Do I return too early? Well, I can only see it by doing it. It feels like something very importat has been missing in my life, but at the same time that important thing was very stressfull. So I decided to stay totally away from my blog, even that I’ve missed it.

The last fall I felt really tired. I got out of breath for doing almost nothing. My ears were humming and I just felt really exhausted. My all energy went for surviving a day at work. In the november I got this quite bad rheumatic seizure after a minor stomach flu. I actually got an all body inflammation. All my joints were aching, I couldn’t move at all. It all proceeded so fast, in couple of hours. We had to call paramedics, since I couldn’t get up by myself and it was impossible for us to get me into our car. So in hospital I got painkillers and it started to get better. But during my stay there, they discovered that my hemoglobin was quite low. And now the doctors are working on it. Since finnish healthcare is what it is (don’t even start to tell how my ”own” doctor thought I was suffering some dementia because he was checking wrong files etc…), there is no anwsers yet, but I’m eating Iron-tabs. It will took time, but I hope they’ll find out what’s wrong.

So, I’m back, and taking it easy. My obsession about one post a day has to go. I’ll do this as often as I feel it’s good and I am sorry if there will be longer breaks. I hope that you guys who pop here, still got some reason to do so, even if I can’t post every single day 🙂

XOXO Mira