”Take a fashion leap”
No niin, tulihan sitä aurinkoa viimeinkin! Mä oon nyt keväällä kauhistellut sitä että kun alkaa pitää housunlahkeita käännettynä, niin nilkka näkyy, eli se tosi valkoinen iho talven jälkeen tulee kaiken kansan nähtäville. Toki tätä asiaa ei varmaan kukaan muu edes noteeraa kuin minä itse… Mutta olin siis jo vakaasti päättänyt tarttua itseruskettavaan, kun aloin miettiä niitä kaikkia epäonnistuneita kertoja, ja totesin että ei, en lähe siihen.
So, it’s finally here, the sun! I’ve been stressing about the fact that my legs are totally white after winter. I know, nobody else cares about it, but for me it’s a big deal. I almost grabbed a selftanning bottle the other day, but then I remembered all the things can go wrong with it, so no, no self tanning for me thank you very much.
On se muuten jännä miten kalpea käsi ei aiheuta ainakaan mulle sen suurempia tunteita, mutta se että sääri on valkoinen, se on paljon isompi juttu. No ajattelin että en viitsi taas kerran ahdistua siitä että osa kroppaa on saanu väriä ja osa on vitivalkoinen, joten päätin menettää solariumneitsyyteni. Ajatteli tänää siis suunnata ekaa kertaa ottamaan hieman väriä pintaan. Joo, tiedän, ei terveellistä, mutta eihän se oo tervellistä siellä biitsilläkään paahtaa itseään. Ja ehkä mä voin ajatella että kun en koskaan päätynyt röntgenhoitajan hommia tekemään, niin nää on sit ne mun säteilyt jotka missaan olemalla muissa töissä (vaikka eri säteilyä onki) 😀
It’s weird how a white arm doesn’t bother me that much, but legs, that’s a big deal. Every spring it’s the same thing, I’m stressed out about what to wear and struggle with the fact that arms are tanned and legs remain white. But no, not this spring. This spring im gonna loose my solarium virginity. Today I’m heading to take some tan. Yeah, I know, not healthy, but it’s not healthy lying hours in the sun either. And perhaps I can justify this by the fact that I’ve never really worked as an x-ray nurse, so this can be my share of rays (even those are not the same kind, but anyway) 😀
Sinäänsä aika mielenkiintoista että oon koko elämäni porskuttanut eteenpäin käymättä kertaakaan solariumissa. Oon kerran ollu mutsin mukana, mutta tyydyin odottamaan ulkopuolella. Oon myös varmaan muutaman kerran testannu mutsin kotisolkkua joskus vuonna yks ja kaks, mutta mun pinna ei riittäny siihen, että sen alkeellisen laitteen alla joutui makaamaan iät ja ajat, plus että sehän anto sitä valoa vaan jonku metri kertaa puol, joten siinä ois sit joutunu ainakin neljä kertaa sen ajan pötköttelemään. Not my cup of tea!
It’s quite interesting that I’ve lived my life never going to solarium. Once I visited one with my mum, but stayed outside waiting for her. And few times tested my mums home solarium like years and years ago. But I just couldn’t stand the idea of lying there doing nothing, ’cause in those days it really took time to get that tan. And it was so small, you had to take the tan in sections, so, not really a my cup of tea!
Asusta sen verran että T-paita on nyt se Vero Modan shoppailuillasta hommattu. Takki H&M, housut DrDenim, kengät H&M ja veska Seppälä. Aloin muuten just tänään miettimään kun tuota Rachel Zoen kirjaa lueskelin, että mulle valkoinen paita on aina ollut kauhistus. Siinä on niin monta riskielementtiä mun mielestä. Ensinnäkin, siitä voi näkyä läpi, ja toiseks, koska mä oon julmettu sottapytty, mä oon aina kelannut että sotken sen alta aikayksikön. Aiemmin en koskaan pitänyt valkoista, en omistanut valkoista, ja sitten kun ekoja kertoja omistin, en pitänyt päällä. No nyt oon yllättänyt itseni, kerta kerran jälkeen, haalimasta valkoisia paitoja. Ja nyt huomaan että mä tykkään niistä, ja siitä miltä näytän niissä. Eli oonko mä nyt viimeinkin, tavallaan tiedostamattani, pikkuhiljaa, ottanut sen harppauksen josta Rachel puhuu: ”Once you have found your fashion comfort zone, take a risk”. Mä oon ottanu oman riskini valkoisen värin suhteen, ja huomannut että rakastan sitä!
About the outfit, the T-shirt is the one I bought from Vero Moda, jeans are from DrDenim, jackett and shoes from H&M and bag from Seppälä. Just this morning, as I read Rachel Zoes book, I started to think about these white shirts I’ve been wearing lately. I used to have a phobia about white shirts. I thought there were so many risk elements wearing them. First, you might see through them, second, as I am a really… well pig, I thought I’ll mess one in a minute I put it on. I never used white, I neve owned white, and when I finally owned, I never wore it. But now, time after time, I surprise myself buying and wearing white shirts. I love them, I love the way I look in them. So have I finally, without actually knowing it myself, took a fashion leap? As Rachel Zoe says: ”Once you have found your fashion comfort zone, take a risk”. I took my own risk by wearing white, and found that I just love it!
Onko teillä jotain tiettyä väriä, tai vaatetta joka on täysin EiEi? Tai ootteko jo ottaneet oman harppauksenne ja huomanneet, että jokin jota ette ennen voineet kuvitellakaan, on nyt suuri rakkaus?
Do you have any specific colour or garment that is totally NoNo? Or have you took your fashion leap and found yourself loving something you never could have imagine?
