Äh, onpa ankeen näköinen maanantai. Ois voinu aurinko paistaa ja olla vähän keväisempi ilma niin ois työhönpaluukin maistunu mukavammalta. No eipä tuo mitenkään vastentahtoista ole, mutta olis ollu itellä ehkä virkeempi fiilis. Ihana nähdä taas duunikamuja, ja päästä normi rytmiin. Toisaalta, mikäköhän se normaali rytmi mun tapauksessa on kun teen kolmea vuoroa, jotka ei mee missään määrin toistuvan säännöllisesti. Eli ehkä olis osuvampaa sanoa että ihana päästä pois tästä lomarymistä, joka on ollut turhankin säännöllistä mun makuun 😀 Anyway, ajattelin sitten laittaa tähän asukuvia viime viikon lopulta, jolloin oli aurinkoista, jos se tois vähän piristystä tähän harmaaseen aamuun.

So damn cloudy looking monday. Wish it was more sunny and springlike, so going back to work after holiday would feel a bit nicer. Well, it’s actually not that bad after all, but would have feel a bit brisky. I do like to go back to work, see my workbuddies and get into that normal rhythm. Or what is normal rhythm in my case, as I work in three shifts. And those shifts really are not regular, so perhaps in my case it’s good to get back in irregular rhythm, from this regular holiday rhythm 😀 Anyway, I’ve got these outfit pics from last week when it was sunny, so I thought I’d put them here to make this gray day a bit brighter.

Takki/Jackett: BikBok

Neule/Knit: Ax Paris

Laukku/Bag: Mimic Copenhagen

Farkut/Jeans: Only

Kengät/Shoes: Converse

Viime viikon torstaina meidän Tintillä oli aamulla aika sterilointi leikkaukseen, ja likan heräämistä odotellessä päätettiin käydä marjanimen rantsussa ottamassa asukuvat. Voi hemmetti kun siellä tuuli. Olin onneks laittanut hiukset kiinni, sillä muuten nää kuvat olis pelkkää tuulen mukana liehuvien hiusten kiinnipito yritystä. Ja se kylmyys! Ihan uskomatonta. Oltiin paikan päällä ehkä kymmenen minuuttia, sit ei enää kestänyt vaan oli pakko paeta sitä puhuria.

On last thursday our Tintti went to vet to be sterilized, and while we waited her to wake up from anesthesia, we went to shoot some pics in the marjaniemi. And god damn it was windy! I’m glad I put my hair up. Otherwise it would have been just a strugle with flowing hair. And that wind was Unbelievably freezing! We stayd there around 10 minutes after we just had to give up and run away. 

Tintin leikkaus meni hyvin. Kun mentiin likkaa hakemaan, se nukkui vielä kantoboksissaan, mutta havahtui vähän ku huomasi että liikutaan. Siinä vaiheessa kun päästiin himaan ja avattiin boxi, likka säntäs ulos horjuvin askelin. Jonkun aikaa se vaan haahuili ympäriinsä, ja jouduttiin vahtimaan ettei se lähde pomppimaan minnekkään korkealle. Hetken päästä tyyppi paineli vessaan oksentamaan (well done Tintti, kerrankin fiksu veto oksentaa vessaan eikä matolle!), ja sitten alkoikin jo ruoka maistua. Pari tuntia, ja tyyppi oli kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Vähän varoen tosin tuon päivän pomppi, koska varmasti oli hieman kipeä, mutta on se vaan uskomatonta tuo kuinka nopee kissat toipuu. Vastaavassa tilanteessa meikäläinen olis varmaa viettäny pari päivää sängyn pohjalla, ja sitten vasta hitaasti alkanut harkita liikkeelle lähtemistä.

Tinttis operation went well. She was still asleep in her box when we went to pick her up. But as she noticed we are moving, she started to wake up. When we arrived home and opened the box, she just ran out, with a bit wobbly legs. For a while she was just wondering around, and we had to keep an eye so she would not jump anywhere high. After a while she went to vomit in a litterbox (well done Tintti, smart move to vomit in a litterbox instead of carpet!), and after that she started to eat. Couple of hours more, and she was like nothing ever happened. She was a bit more carefull with her moves during that day, since she probably was sick, but otherwise absolutely incredible how fast cat can recover. In situation like that, I would have been in bed for couple of days, before even thinking about to start to move.

Hahhah, tässä vikassa kuvassa kyllä voi nähdä sen että kylmä oli 😀 Ai niin, pitipä vielä mainostaa ja sanoa että mä niin tykkään tuosta Sopulitien eläinlääkärin tavasta hoitaa asiat. Ne ei koskaan esimerkiksi laita näissä sterilointi leikkauksissa kissalle sitä älytöntä kauluria päähän. Tikit on kauniisti ommeltu niin ettei niitä voi nyppiä, ja haava siisti. Eihän kissa sitäpaitsi edes normaalisti ala nyppimään haavaa jos se kipeä on? Eli ihan turhaa stressiä aiheuttaa joku tötterö päässä. Ja muistan että muissa paikoissa on sanottu että sitä pitäis pitää yli viikon! Sehän on silkkaa kidutusta! Ymmärrä tuon tötsän kyllä silloin jos sitä todella tarvitaan, mutta en kyllä näissä tilanteissa. Eli kiitos Sopulitien tohtori täti taas kerran onnistuneesta ja hyvästä hoidosta <3

Hei, siel alkaaki paistaa aurinko jostain pilvien rakosesta! Ehkä onkin keväistä sitten kun lähden töihin after all… Mukavaa viikon alkua kaikille 🙂

Hahhah, you can see from this last shot that it really was cold 😀 Oh yeah, just had to tell you that I really like the way they manage these sterilizations in Sopulitie vet. They don’t put those awfull plastic collars in cats after these kinds of operations. The stitches are neat and invisible so they can’t be picked. And why would cat pick her wound if it hurts? So it’s all too stressfull that collar and actually totally unnecessary. And in some places they inform to keep it over a week! I totally understand use of that collar in cases it’s needed, but not in these type of cases. So thank you again Sopulitie vet and the most nicest doctor lady in there <3

Woohooo, I see sun shining through the clouds! Maybe it’s more springy when I’m off to work after all… Have a great monday you guys 🙂