Tän blogin aloittamisen myötä oon huomannut kuinka ihmiset ovat alkaneet ajatella musta hieman eritavalla kuin ennen. Se tulee ilmi pienistä lausahduksista ja sen sellaisista. Kuten yhdessä aiemmassa postauksessa täällä kirjoitin, niin yksi näistä mielikuvista joita ihmiset ovat musta luoneet on se että mulla olis jotenkin tosi paljon enemmän rahaa yhtäkkiä, jota huoletta tuhlailen vatteisiin, kenkiin ja muihin asusteisiin. Toinen mielikuva on se, että olisin jotenkin merkkien perässä juoksija, ja että mun vaattet olis kaikki silkkaa merkkikamaa…

Since I’ve started my blog, I’ve noticed how people have started to think about me slightly differently than they used to. I see it in small sentences and things like that. Like I wrote in this post a while ago, one of those imaginations about me is that I suddenly have loads of money, which I lightly use on clothes, shoes and other accessories. The other one is that I’m after labels, and all my clothes are some braded stuff…

Tosiasia on että mä elän normaalilla korkeakoulutetun hoitoalan ammattilaisen palkalla. Mun mies on ihan perusduunari, eikä meillä ole rahaa sen enempää kuin muillakaan saman tason työtä tekevillä ihmisillä. Meillä ei ole varakkaita vanhempia, jotka meille rahaa antais. Ihan omilla tuloilla ollaan koko aikuisikä tultu toimeen.

The truth is that I’m working, and getting paid like any other academicly educated healthcare person. My husband is a normal working man, and we don’t have any more money tha any other same level working persons. We don’t have rich parents giving us money. All our aldulthood we’ve earned our own living.

Ja ne merkit. Mä en ole merkkien perään. Tottakai olisi ihanaa omistaa uusin Célinen laukku tai vaikka Phillip Lim, mutta ei mun rahat niihin riitä, enkä niitä merkin takia halua, vaan siksi että ne on todella kauniita laukkuja. Ne merkkilaukut joita mulla on, olen ostanut second handina. Kun tässä taannoin tuli puhe jostain vaatteesta työkaverien kesken, niin mun ihana duunikamu sanoi että ”ei Mira voi tollasta ottaa kun eihän se ole Diorin” 😀 Ei, mulla ei ole ainuttakaan Diorin vaatetta, ja suurin osa mun vaatteista on ihan perusmerkkejä. Ne jotka voi laskea paremmiksi merkeiksi on yleensä alennuksella tai second handina ostettu.

And those brands and labels. I’m not after those. Ofcourse I’d love to have a new Céline or maybe a Phillip Lim, but I don’t have those kinds of moneys, and I don’t want them because of the brand, but because they’re really beautifull bags. Designer bags I have, are all bought second hand. some time ago we were talking about some clothes at my work, when my collague said ”no, Mira can’t take that ’cause it’s not Dior” 😀 No, I don’t own a single Dior. Most of my clothes are just normal H&M and stuff like that. The ones that you can count to be better brans are usually bought on sale or second hand.

Mä veikkaan että pelkkä tietoisuus siitä että joku kirjoittaa blogia, luo joillekkin ihmisille omanlaisensa mielikuvat tän tyypin varallisuudesta ja pinnallisuudesta. Vaikka siis ei koko blogia seuraisikaan säänöllisesti. Ja ehkäpä just ne ihmiset jotka ei sitä blogia säännöllisesti seuraa, tekee omia johtopäätöksiä ja luo omia mielikuvia muutamista satunnaisista postauksista. Mielestäni mä usein esittelen täällä joitain mielestäni hyviä löytöjä, ja ennekaikkea edullisia, tosin jokaisella on oma mielikuvansa edullisuudesta, ja jos R:lta kysyis niin 50e laukusta on iso summa ;D

I’ll bet that just the idea that someone writes a blog, creates to some people somekinda illusion of that persons wealth and shallowness. Even though the person doesn’t read the blog regularely. And perhaps just those who doesn’t read it regularely, make these conclusions, and creates these false images, based on some individual posts. In my oppinion, I often write about good bargains, but then again, everyone has their own oppinion what’s cheap and what’s not. If you’d ask R, 50e for a bag is propably too much ;D

Jos rahaa olisi roppakaupalla, uskon että mun laukut esimerkiksi olisi kaikki tosi laadukkaita, nahkaisia ja kestäviä yksilöitä. Ei välttämättä näitä huippumerkkejä, mutta sellaisia joista itse pidän. Ja varmasti sieltä joku ”bloggari laukkukin” löytyisi , mutta hei, kukaan ei oo täydellinen 😀 Jokatapauksessa kaikenkaikkiaan oon melkoisen tarkka siitä etten syydä rahaa ihan mihin tahansa, en ainakaan pelkän merkin perusteella. Jos on mahdollista löytää edullisempi, yhtä tyydyttävä versio jostain, otan sen ennemmin.

If I’d have loads of money, I believe that for example my bags would all be quality bags, leather, longlasting ones. Not neccessarily designer ones, but the ones I like. And propably there would be some of those ”bloggers bags” among them, but hey, no ones perfect :D. But all in all I’m quite strict not to spend money on anything vain, not just ’cause of the brand. If I can find cheaper one that fills my standards, I’ll go for it.

Ei mulla mitään kultaista ohjesääntöä ole minkä mukaan mä hankintojani teen. En ole aina edes looginen. Välillä perustelen syyt ostaa jonkin tuotteen eritavalla kuin vaikka kuukausi aiemmin. Mutta sitähän se on. Mielipiteet elää siinä missä kaikki muukin muotimaailmassa. Jos aiemmin kirosin jonkin tietyn uuden jutun alimpaan helvettiin, voi se yhtäkkiä ollakkin himotuslistalla. Toki on klassikoita jotka on ja pysyy, ja niistä se oma perus lookki rakentuu, mutta sen ympärille tulee sitten nää trendit. Ja niihin taas en ole valmis rahojani syytämään. Eli perus vatteet jotka kestää ajanhammasta, niihin voin panostaa, mutta joku yhden-kahden kauden hitti, en mä siihen viitsi omaisuutta laittaa. Ellei se oo joku niin spessu juttu johon rakastun, ja jota tiedän vaalivani vielä vuosienkin kuluttua. 

I don’t have any guideline that I shop with. I’m not even logig sometimes. Occasionally my criterias to buy something are different than other times. But that’s what this is. My oppinions about fashion lives as the fashion it self. One day I hate something, next day it’s on my must-have list. Ofcourse there are these classics that stays in your closet for years, and which you build your look on, and that are worth of more money. But then there are these one or two season things that I’m not willing to pay masses of money. Unless it’s something super special that I just know I’ll still love next year.

Mulla ei oo mitään selkeetä jakkutakki tai trenssi tyyliä. Vaan rakastan yhdistellä ja muuttua fiiliksen mukaan. Ehkä siellä joku tietty linja on, mutta ei mitään sellaista joka helpottaisi esimerkiksi täydellisen vaatekaapin kokoamista. Jos tyyli olisikin klassinen, niin tietäis että nää on just nää mun jutut, ja se siitä. Mutta musta tuntuu että aina tulee jotain ihanaa uutta ideaa. Sentähden pitää priorisoida ja miettiä mihin on valmis panostamaan ja minkä voi ostaa edullisemmalla, vaikka materiaali ei ehkä ookkaan sitten sitä cashmerea vaan akryyli-mohair sekoitetta tms.

As I don’t have this let’s say classic trech-coat look, it’s a bit harder to create a perfect wardrobe. But I love to mix and change with feeling. And I feel like there is constantly something new and great going on that I’d like to try. That’s why I’ll have to prioritize, and think where I’m willing to spend on and where not. And what I’m willing to buy cheaper, in a cost that it’s not cashmere but acrylic-mohair blend.

No huhhuh, johan taas rönsys tää juttu 😀 Mutta siis pointti oli että jännä on tosiaan huomata miten ihmisten mielikuva muuttuu vaikka mä en oo muuttunut. Ja kaikki vaan siks että oon alkanut blogia kirjoittamaan…

Hahhah, long story really long 😀 But the point was that it’s really funny to notice how peoples image about me has changed even that I’m still the same, just because of the blog…

Kuvat / Photos: Chanel, Balenciaga, Fendi, Louis Vuitton, Miumiu, Prada officials