Päivä kun päivä mut leivosta kehiin…
Niinhän se on, naisten päivä joo. En kyllä oikeestaan ymmärrä miks olla naisten päivä. Okei, silloin kun tuota päivää ryhdyttiin viettämään pointti oli hyvä. Meidän tuleekin olla yhdenvertaisia miesten kanssa (toteutuu miten toteutuu mutta yritystä on jatkuvasti). Mutta nykyään se tuntuu vaan siltä että miehet saadaan tänä kyseisenä päivänä jujutettua ostamaan meille jotain kivaa (tosin mä en oo koskaan mitään saanut enkä mitään odotakkaan). Tai vaihtoehtoisesti tuntemaan morkkista kun ovat kyseisen päivän unohtaneet… Voisko tää olla ennemminkin tasa-arvon päivä? Miks nostaa jompikumpi sukupuoli ylemmäs tai painaa alemmas? Meillä onneksi tasa-arvo toteutuu, meillä mies raataa pienemmällä palkalla ja kiltisti tekee myös kotihommia siinä missä minäkin. Mä en imuriin koske, joten ei jää vaihtoehtoja. Mä taas tiedän missä ohjelmassa pyykit pestään ja mielelläni estän herraa mun vaatteita pilaamasta hoitamalla itse tän homman. Mun ruoka on parempaa, mutta herra osaa myös sitä tehdä ihan kiitettävällä menestyksellä kun ohjeet antaa. Ehkä tän vuoks en ymmärrä tuota naisten päivää, en muuten kuin samalla tavoin kuin on vaikka kalevalan päivä tms. Siis kunnioituksena jollekkin menneelle ja vaikka sille että naisilla on äänioikeus jne. En siis koe tarvitsevani henkilökohtaisesti mitään muistutusta tai lahjusta naisena olemisesta. Tai vois joku tissileivos olla hyvä kahvin kanssa, kunhan ei ole Runebergin tortun kaltainen tylsyys… Tää vaan siks koska mun tekee ihan hemmetisti mieli nyt pulla tai kakku tai mitä vaan herkkuu eikä mitään oo…
Tosin nyt sitten ennenkuin kukaan ehtii älähtää niin totean myös sen että tiedän niitä sorrettuja naisia olevan suunnattomasti. Eri kulttuurien perinteisiin kuuluvia kauheuksia ja ajatusmaailmoja joissa nainen yhä on se alempi, älyltään ja taidoiltaan vajaavaisempi sukupuoli. Tiedän myös sen että mies on fysiikaltaan vahvempi ja näinollen moni nainen saa kärsiä sen nahoissaan. Mutta ei unohdeta myöskään niitä miehiä jotka saavat kokea samaa kohtelua naisilta. Miehiä jotka oikeasti kunnioittavat sitä ajatusta että naista ei lyödä, ja saavat sen tähden itse sitten turpaansa. Niin helposti aina toitotetaan naisista uhreina. Ja kaikki tuki ja sympatia näille naisille ja lapsille tottakai. Mutta kuinka paljon oikeesti onkaan niitä kilttejä miehiä jotka hiljaa kärsii ja sanoo että kaaduin fillarilla tai olin lätkää pelaamassa, kun karu totuus on se että oma nainen käyttää väkivaltaa. Naisen on niin paljon helpompaa ja hyväksyttävämpää kertoa julkisesti tästä. Miehet taas pysyy hiljaa.
Älkää nyt näistä ajatuksista johtuen ajatelko että naisia väheksyisin. Eiei, mä olen toki sitä mieltä että on ihanaa olla nainen, kaikkine naisen omituisuuksineen. Kaikki kunnia meidän kaunille sukupuolelle, mutta mua kyllä oikeesti sieppaa välillä se kun miehiä lytätään, vaan sen kaiken naistoitotuksen nimissä miehiä morkataan ja kaikki yleistetään. On se totta että löytyy niin maan perusteellisen ääliöitä, julmia, kusipäisiä, ajattelemattomia ja vaikka millä hirveyksillä varustettuja miehiä, mutta niin löytyy niitä naisiakin. Ehkä nää ääliöt siellä mies sukupuolessa tulee helpommin esiin koska esim. valtaosa vaikka vaikuttajista poliitiikassa on miehiä, ja sieltähän niitä löytyy. Ja tasapuolisuuden nimissä totean nyt että niitä on myös naisia, siis niitä poliitikkoja jotka on ääliöitä. Ehkä miehet ovat enemmän esillä julkisuudessa ja siks ne mädät omenatkin on sitten enmmän miehiä. Tai naiset on ovelampia peittämään jälkensä tai jotain. No mut totuus on kuitenkin se että molemmista löytyy ihania ja paskoja tapauksia.
En tiedä oonko mä sitten vain niin onnekas että mun ympärillä on vaan pääosin ihania miehiä… Ei suinkaan täydellisiä, ehei, älkää sekoittako näitä kahta asiaa. Hirveitä paskiaisia välillä, hankalia kakaroita ja murjottajia, mutta sisimmiltään herrasmiehiä ja naista kunnioittavia. Useimmiten periksiantavia ja naisten kiukuttelua kestäviä (niin, miettikääpä sitä kun kiukuttelette ja haluatte välttämättä sen uuden ”ihanan” lampun sinne makuuhuoneen yöpöydälle jossa on jo ihan kelpo lamppu. Siinä uudessa on naisellisia elementtejä vaikka naapurille jakaa ja se herra siinä vieressä on tuonut ilmi oman mielipiteensä lampun tarpeettomuudesta. Niin, että onko se lamppu siinä yöpöytää koristamassa kauppareissun jälkeen. Kysynpä vaan ja voin melkein 99% varmuudella vastata että ON :D). Niin, siis että oon saanut elämäni aikana kohdata näitä miehiä jotka on säilyttänyt mun uskon siihen että me ollaan tasa-arvoisia. Ja ehkäpä saanut jopa uskomaan että meitä naisia kunnioitetaan ja vähän katsotaan jopa ylöspäin. Mä olisin ihan valmis ottamaan kuvioihin sen miesten päivän…
Joskus oikeen sydän täyttyy sellaisella ihanalla tunteella kun miettii noita miehiä joita ympärillä on. Kavereita jotka on niin ihanan ”miehiä”, mutta kuitenkin sitten niin herkkiä ja suloisia. Tekis mieli mennä ja halata ja puristaa oikeen kovaa…
Hei, ehkä tää naistenpäivän juttu olikin se että se sai ajattelemaan miehiä! Jumalauta mitä kieroilua, takuulla joku miesten juoni :D