Stressaavaa aikaa…
Mä oon ollut pienoisessa paniikissa ja huolesta tuskaisena viime keskiviikosta lähtien. Sen tähden en oo uusia postauksiakaan saanut aikaiseksi. Huolen aihe on meidän pikku Cubix. Tiistai iltana tyyppi tuli jotenkin hyvin oudolla tavalla meidän sänkyyn, ei pompannut niinkuin yleensä, vaan veti ittensä etutassuillaan sängylle. Tää ihmetytti kovin, ja aloin seurailemaan sitä. Pian kävi ilmi että likan kävellessä paljaalla lattialla, sen takatassut levis sivuille eikä se pystynyt kunnolla hallitsemaan niitä. Toisin sanoen sen takajalat oli voimattomat. Pystyi kyllä kävelemään matolla mutta ei paljaalla. En meinannu saada yöllä nukuttua ja aamulla soitin heti kissaklinikka Felinasta ajan. Onneks saatiin se heti puol kahdelta samana päivänä.
I’ve been totally stressed out and worried ’cause our little Cubix has been sick. Thats why I haven’t wrote any new posts. On last tuesday I noticed she couldn’t jump on our bed, but pulled herself up with her frontpaws. So I started to watch her more closely. When she walked on a bare floor, her backpaws just couldnt keep together, they slide on her sides. Like she had no strenght in her muscles. On a carpet she could walk though. It was really a long night! And in the morning I called a vet. Thank god we got an appointment time at same day 13.30.
Lääkärissä sitten kävin mielessäni läpi lähipäivien tapahtumat, ja muistin Cubixin hypänneen hieman hallitsemattomasti vaatekaapin päältä alas. Oikeestaan se puoliks tippui kun pelästyi äitiään joka makoili siellä piilossa, teki äkkikäännöksen ja romahti takatassut edellä lattiaan. Silloin ei kyllä mitään kipua valitellut. No tän kerroin lääkärille ja lääkäri tutki likan, otti röntgenet ja totes että ei ainakaan löydä mitään paikkaa joka olis kipee tai turvonnut. Röntgenkuvat oli vähän vinot joten ne eivät riittäneet diagnostisiks kuviks. Tehtiin myös pienimuotoiset neurologiset testit. Mitään ei oikeestaan löytynyt. Ja muuhun lääkärillä ei oikeen aika riittänyt, joten sovittiin että tullaan seuraavana päivänä uudestaan ja hän varaa reilusti aikaa jotta saadaan kuvat nukutuksessa. Lääkäri lupas illalla tutkia kaikkia mahdollisia sairauksia, mikäli osoittautuu että röntgenet onkin ok. Varuiksi annettiin kipulääkepiikki, ja likka olikin pienessä pilvessä kotiin tullessa.
In a vet I thought through a past few days and remembered that Cubix fell of, or more like jumped uncontrollably from the top of our clothes cupboard when she scared her mother who was sleeping on the top of it. But didin’t think much about it then ’cause she was just fine afterwards. I told that to the vet, but she didn’t think it was anything to do with the symptoms. She took an x-ray and made an small orthopedic and neuroligic examinations. She couldn’t find anythin, and the x-rays werent straight, ’cause Cubix didn’t kept still. And the time was also running out. So we decided to come again on a next day. Doctor promised to check out possible illnesses if the x-ray doesn’t explain symptoms. Doctor gave Cubix a painmedicin shoot and she was a bit high when we got home.
Torstaina mentiin taas Cubixin kanssa lääkäriin ja heti otettiin kuvat, jotka olivatkin ok. Eli oltiin taas lähtöpisteessä. Lääkäri mietti mahdollista SMA:ta, joka on Maine Coonin perinnöllinen lihasheikkoutta aiheuttava sairaus. Kerroin että vanhemmat ovat geenitestin mukaan negatiivisia, mutta otettiin varuiksi testi ja lääkäri lähetti sen saksaan tutkittavaksi. Verinäytteistä testattiin myös lihasentsyymit joiden pitäisi olla koholla jos on lihasperäinen sairaus, sekä liuta muita asioita, kaikki tulokset olivat normaaleja. Lääkäri konsultoi klinikan omistajaa ja johtavaa lääkäriä, me kaikki oltiin hyvin ymmällämme. Mitään syytä likan oireisiin ei löytynyt. Lopulta lääkärit päätyivät siihen että kyseessä on hermoihin ja lihaksiin paikallistettava ogelma, mahdollisesti juuri tuo SMA tai jokin muu hermoston rappeumasairaus. Päätettiin että odotetaan tuon geenitestin tulosta, ja jos oireet pahenee, lääkäri kirjoittaa lähetteen eläinlääkäriin jossa ollaan erikoistuttu neurologisiin yms. vaivoihin ja likalta otetaan siellä sitten lihas -ja hermobiopsiat. Eli jäätiin odottelemaan vastausta saksasta.
On a thursday we were back on vet again. She took a new x-rays, and there was nothing wrong in her bones. So we were at the start again. Doctor said that all symptoms fit in SMA which is hereditary muscular atrophy in Maine Coon cats. I told her that both of Cubixs parent are gene-tested with negative results. But we decide to take the bloodtest anyway and send it to germany to be examined. Also other tests were taken and examined in a vets lab, those were all fine. Our doctor consulted the older doctor, who also thought this is some kind of sickness of muscles or/and nerves. We decided to wait a results from germany, and if Cubixs condition gets worse, our doctor sends us to the vet that is specialized in neurologic illnesses. They would then take a muscle and nervebiopsies. So we kept waiting to hear results from germany.
Mutta ihme ja kumma, viikonlopun aikana Cubix alkoikin osoittamaan toipumisen merkkejä. Ensin huomasin että jalat eivät enää levähdä sivuille paljaalla lattialla. Ensin oletin että likka on vaan oppinut hallitsemaan vaivaansa. Pikkuhiljaa istuma asento alkoi muistuttaa entistä, eikä jalat levällään istuvaa vauvaa. Sitten huomasin että tyyppi kipittää kun kuulee jotain mielenkiintoista. Pikkuhiljaa alkoi enenmmän ja enemmän venyttelemään takatassujaan, nousta niiden varaan. Enää eivät jalat notkahtaneet pois alta kun likka hyppäs pois sängyltä. Ja tänään näin ekaa kertaa että Cubix hyppäs sängylle eikä kiertänyt meidän kyhäämien portaiden kautta sinne :D
But something happened during theweekend to Cubix. First I noticed that her backpaws kept more together during the walk (even on a bare floor). First I thought that shes just learned to handle the problem more. Then I saw that she also sat more like she used to sat before this problem, not like a baby anymore, with her backpaws wide open. Then she started to run a bit. More and more she could stretch her packpaws and reached higher leaning on them. She could jump from the bed without legs tumbling down. And today I saw first time she jumped on our bead instead going on a stairs we build for her :D
Kärpäsen kyttäystä :D/ Flyhunt :D
Tänään tuli myös vastaus saksasta. Testin tulos oli N/N, eli negatiivinen molempien vanhempien puolelta :) Eli ei ole SMA! Laitoin meiliä lääkärille ja kerroin Cubixin voinnista. Nyt odottelen lääkärin mielipidettä. Jatketaanko tutkimuksia, vai onko tämä episodi sittenkin mahdollisesti ollut vain tuon vaatekaapin päältä putoamisen aiheuttaman trauman jälkioireita (kovasti toivoisin näin olevan), ja cubix paranee ajan myötä kokonaan. Ehkä mä pikkuhiljaa pystyn sitten taas keskittymään enemmän muuhunkin ;)
Today I recieved the results from germany. It was N/N, it means negative, from both parents sides :) It’s not SMA! I mailed our doctor and told her how Cubix is much better now. I’ll keep waiting her opinion about further examinations, are they relevant, or was this all afterall just because she fell from the cupboard (hopefully), and she heals a bit by bit complitely. Perhaps I then can concentrate on other stuff too ;)