Taas meinas hermo kyllä mennä…

 

Niinpä niin… eilen keittiössä ollessani kuulin oikein ihastuttava räsähdyksen olkkarista. Selkeesti kuuli että nyt meni jotain rikki, jotain lasista. Ensimmäiset fiilikset oli että se oli varmaan lasinen kynttilälyhty joka on olkkarin pöydällä, no ei se niin paljoo maksanutkaan, vajaat 20e anttilasta joten nou hätä. Meen sitten katsomaan ja siellähän se Nuori Herra Toulouse seisoo haistellen meidän ns. apteekkarin lampun rikkoutuneen kuvun rippeitä… Vooooooi perse!

Nuori Herra Syyllinen / Kuva: Nevian

Ei siinä muuta kun äkkiä hakemaan rikkalapio ja harja ettei ipana satuta itseään. Tyyppi jumittaa ja lääppii sirpaleita, ei anna mun harjata! Kun oon suurella oveluudella saanut isoimmat sirpaleet pois, heittäytyy Nuori Herra selälleen kiehnäämään pikkusilpun päälle. Minä kärppänä kimppuun ja hätistän Nuoren Herran pois ja yritän samalla pyyhkiä herran selästä mahdollisia minikokoisia sirpaleita, tyyppi kiemurtelee kuin siiseli ”älä lääpi mua idiootti!”. No loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei haavoja eikä syötyjä lasinsirpaleita. Heihei ihana apteekkarin lamppu… tykkäsin susta kovin.

Sellaista se on… elämä kera kissojen.