Tekemisen puutetta
Arvatkaa kuka on ihan hepuleissa täällä? No minä tietysti… tiedän kyllä että se laskettu aika on huomenna, mutta muistan myös että useimmat mun kissat ovat synnyttäneet pari päivää ennen laskettua aikaa, tosin sen ylittyminenkään ei ole yhtään tavatonta. Mut joo, mä oon nyt kahtena yönä laittanu kännyn hälyttämään tunnin välein, jotta ei vaan mitään (ainakaan kovin paljoa) ehdi tapahtua mun tietämättä.
Mä oon myös näinä kahtena iltana ollut ihan saletti että tänä yönä se tapahtuu, kun mun mielestä Tintti on käyttäytynyt vähän oudosti. Siks oon kukkunut hereillä niiden kännyhälyjen välilläki. Aamulla likka on sitten taas ollut ihan normaali. Joten oon tullut siihen lopputulokseen et se on ollut ”outo” vaan siks kun mä on niin outo 😀
Mulla on taas pullataikina kohoamassa, mä lihon varmaan pari kiloo tän synnytysprosessin aikana kun koitan pitää itteni kiireisenä. Nytkin mä kirjoitan tätä juttua, leivon ja häärään kaikkea samaan aikaan. Luulis että oon jo aika pro tässä synnytyshommassa kun on meillä jo 4 synnytystä tapahtunut täällä kotona ja parit sijoituskissoille. Toisaalta, viimeisin täällä tapahtunut synnytys oli kyllä neljä vuotta sitten, että ehkä siks hepuloin…
Mulla on jatkuvasti käsillä mun luottokirja jossa on tosi hyvin kuvattu nää synnytyshommelit. Osaan sen varmaan ulkoa, mutta silti varmistelen kokoajan…
Mietin taas teenkö niitä perus korvapuusteja, mutta sitten muistin mun käyttämättömän Hackmanin sydän vuoan ja päätinkin tehdä Boston-kakun. Sehän on siinäkin mielessä parempi että sitä kuivaa pullapintaa ei tuu niin paljoa. Mä en oo sen kuivan pinnan suuri ystävä. Hei tuli mieleen kun pikkukersana aina himoili noita takinoita. Se taikina oli aina parempaa kuin se lopullinen valmis tuotos. Muistan kuinka serkkuni kanssa tehtiin pyhä päätös että sitten kun me ollaan aikuisia niin tehdään iso pullataikina ja syödään se koko taikina raakana… en oo tähän päivään mennessä sitä tehnyt. Serkusta en tiedä, pitänee kysäistä siltä. Epäilen kyllä senkään tuota ihanaa unelmaa toteuttaneen 😀
Tässä nyt vaiheet mun tän päivän leipomuksesta… Ensin tietysti voidellaan vuoka ja annetaan apukokin tarkastaa että voitelu on moitteeton.
Sitten kaulitaan taikina. (Tää on ihan perus pullataikina jossa on kardemummaa. Ei mitään erikoisuuksia). Levitetään siihen margariinia. Yleensä käytän normaalia, mutta nyt tuo juokseva oli tuossa käsillä niin laitoin sitä. Siihen päälle sitten sokeri, kaneli ja vähän vaniljasokeria myös testinä tälläkertaa.
Sitten vaan kääritään taikina rullalle ja leikataan paloiksi, jotka asetellaan melko väljästi vuokaan koska ne kuitenkin siellä uunissa turpoavat. Voidellaan tietysti ennen uuniin laittoa munalla. Mä muuten löysin hyvän kikan netistä. Jos on vikat munat menny leivontaan niin pullat voi voidella kahvin ja sokerin sekoituksella. Itse oon kerran tuota kikkaa käyttänyt (tais muuten olla ne viimekertaiset korvapuustit jos en ihan väärin muista). Laitoin kuumaa vettä, pikakahvia ja sokeria, ja sillä voitelin, tuli kaunis rusketus pintaan. Ei tosin samanlaista kiiltoa kuin munasta, mutta kauniita kuitenkin. Vähän niinku feikki rusketus pullille :D
Parikyt minsaa noi oli uunissa about 200 asteessa. Jossain ohjeessa puhuttiin 40-50 minuutista, mut noihan olis ollu ihan korppuja jos niin kauan olisin niiden antanut siellä olla. Kai toi riippuu aika paljon uunista ja tietty vuoan koosta ja pullien koosta.
Valmis tuotos näytti sitten tältä…
Tonhan olis voinu koristaa raesokerilla, jollain pähkinärouheella tms. Tai sitten nyt valmiina laittaa siihen nätisti sitä tomusokeri sitruunamehu kuorrutusta ristiin rastiin. Mutta meillä ei rakeita tai pähinämurskaa ollut, ei ees mantelilastuja. Ja ite en siitä sokerimönjästä tykkää, joten ihan ”plain” kaakku tuli :D
Näin taas tälläkertaa. Palailen…