Thoughts about health… weight… And outfit too :D

Ei oo hyvin alkanut mun kevennetty tammikuu. Eilen töihin mennessä mukaan tarttui ”vahingossa” Hopatoffee pussi (mutta sehän on ihan hyväksyttävää sillä ne oli niin pitkään poissa markkinoilta että mulla on vuosien vaje ja ne menee suoraan sinne vajausmahalaukkuun… you know :D), sekä taas paketillinen suolatikkuja. Mä en käsitä mikä niissä mauttomissa tikuissa on!!!

It hasn’t started so well this my lighter january. Yesterday on my way to work I ”accidentaly” picked up one bag of Hopeatoffe (but that’s just so allowed since they were so long off the market, that I’ve got years and years lack of them, and anyway they go straight in that tummy thats there for any kinds of shortages… you know :D), and a packett of salt sticks, I just can’t understad whats going on with those tasteless sticks!!!

No tää on taas vaan sellainen asennoitumiskysymys. Kun päättää kunnolla niin sit se pitää. Nyt on kai ollu vaan sitten joku löysäily fiilis ja kaikki ylimääräinen maistunut liiankin hyvin. Ei mulla sinäänsä mitään pakottavaa tarvetta tuolle laihtumiselle ole, siis siinä mielessä että en suinkaan ihannoi mitään langanlaihaa vartaloa. Pointti on lähinnä se, että silloin kun oikein urakalla sain painoa pois, niin meni koko vaatevarasto periaatteessa uusiksi. Ainakin siis näiden istuvampien vaatteiden kohdalla kuten housut, hameet jne. Nyt en sitten kyllä millään haluais taas joutua saman homman eteen, ei olis edes varaa. Osanasyynä, ja ehkä tärkeämpänä, on se että olo on taas vähän huonompi, siis ei mitään verrattuna aiempaan, mutta vähän turvonnut. Mulla tuli tässä yks päivä niin selkeesti mieleen kuinka huonosti voin silloin pari vuotta sitten. Kuinka tuntui että kaikki sisäelimet olis puristuksissa ja oli kokoajan ahdistava olo. Portaat otti voimille, puhumattakaan niistä lonkkakivuista.

This is once again just the matter of deciding something. When you decide it for real, you can stick to it. Now it just hve been so easy to take chokolade, have a piece of cake etc. since after christmas there have been so much extra yummy available. There is no need for loosing weight, as in case I’d like to be thinner, or adore super skinny figure, but there is totally an economical reason and feeling good reason. Economical, because when I lost over 10kg couple of years ago, all my wardrobe had to be renewed (not that I wouldn’t love new clothes…) specially more fitted ones like trousers, skirts etc. and I just can’t afford to do it again. And feeling good reason, because just the other day I remebered how bad I felt all the time then. Like all my innerorgans had been crushed all the time, and even staris made me loose my breath. Not to mention the pain in my hip.

Ehkä mä vielä sen yhden boxin niitä suolatikkuja vetelen ja sit aloitan kunnolla terveet tavat :) Vähän pakkokin, mikäli mielin niihin lindexin tekonahka byysiin mahtua jotka viime vuoden lopulla ostin. Otin koon 38, ja siinä sai töitä tehdä että vetoketju meni kiinni, ne ei nääs hirveesti jousta. Ja siihen on nyt tullut pari kiloa lisää…

Perhaps I eat that one pack of those salt sticks and after that, it’s time to start seriously :) I mean I’ll have to, if I want to fit in those lovely faux leather pants I bought at fall from Lindex. They’re size 38, and they were quite tight, and the zipper was bit hard to get closed since they’re not that flexible.. and after that I’ve gained couple of kilos more…

Kun nyt kerran aloin tästä painon pudotuksesta puhumaan, niin oon nyt jälkeenpäin miettinyt kaikkia niitä asioita jotka auttoivat tai olivat osallisia siinä hommassa. Mähän oon täällä joskus kertonut että tuo prosessi oli yllättävän kivuton. Siis multa lähti se yli 10 kiloa about vajaan puolen vuoden aikana, lähes itsestään. Tai periaatteessa niin, että kun huomasin että paino alkoi tippua, muutin samalla ruokavaliota terveellisemmäksi. Olin ennen tätä taistellut painoni kanssa vuosia, eikä mikään tuntunut auttavan. Nyt kun asiaa oon pohtinut, niin tuolle samalle ajanjaksolle ajoittuu se, että menin ekaa kertaa yksityiselle reumatologille, joka määräsi mulle tujumpaa särkylääkettä. Se on varmasti osaltaan auttanut siinä suhteessa, että liikkuminen helpottui. En siis alkanut kuntoilla tai mitään muuta extraa tekemään, mutta varmasti se lisäsi ihan perus liikkumista ja myös liikkeelle lähtemistä. Toinen asia, joka vasta nyt myöhemmin on tullut mieleen on se, että lopetin e-pillerien käytön tuona samaisena kesänä. En osannut yhdistää sitä mitenkään tähän, sillä aikoinaan kun pillerit aloitin, en lihonut niiden myötä kuten joillain käy. Syy pillerien lopettamiseen oli puhtaasti se, että aloin pohtimaan niiden terveysvaikutuksia. Se fakta että polttaa (bad me), ja ikäkään ei ikävä kyllä käänny laskusuuntaan, sai mut tekemään tämän päätöksen.

As I’m now speaking about weight loss and stuff, I’d like to share you these ponderings. Afterwards I’ve been thinking about different factors, that has been part in this process. I’ve been telling here how that weightloss process was quite painless. I lost more than 10 kg less than in 6 months, almost doing nothing. Or more like I did feel like I was doing nothing, and still losing weight. When I realized that, I started to eat more healthier. Before that I was strugling with my weight for years, nothing I was doing seemed work. Now, thinking back, at those times my weight started to go down, I first time ever visited private rheumatology doctor, who gave me stronger painkillers for my hip. I’ll bet that was the part of helping loose weight, ’cause I could walk easier. I didn’t start to exercise or anything, but it was easier to move in normal life. The other thing, I think, was that I stopped using birth control pills. At the time, I didn’t thought about it, since I never gain weight when I started to use them, as some people might. The reason I stopped them was purely because of much talked health risks. Since I do smoke (bad me…), and not getting any younger, I thought it was a wise thing to do.

Liekö näillä asioilla ollut vaikutusta, vaikea sanoa… Mutta tulipahan vai mieleen. Onko kyse kenties ollut siitä että kun nuo ylimääräiset hormoonit poistuivat mun kehosta, se alkoi automaattisesti, itsestään, etsiä sitä omalle itselle sopivaa ja hyvää painoa? Sillä kuten aiemmin jo mainitsin, pillerien aikana ei paino pudonnut millään, ihan sama mitä tein. Muutenkin tuo ns. elämäntapamuutos joka seurasi painonpudotusta on kyllä parantanut mun elämänlaatua ihan… no en oikeen edes tiedä kuinka sitä vois määrällisesti ilmaista. Mutta sekä fyysinen että henkinen kunto on ihan eri luokkaa kuin vaikka kolme-neljä vuotta sitten. Ja tällähetkellä kyllä voin vakaasti vannoa että paluuta entiseen ei ole :D

I don’t know if these things have anything to do with each others, hard to say… Just came across my mind. Could it be because when those exessive hormones got off my body, it started, by it self, search the right weight for me. As I earlier told, while using pills, I couldn’t loose weight whatever I did. Over all this lifestyle change I made during and after that period, has improved my life so much… can’t even describe it. The physical and mental thing it has done to me is something I’m not willing to give up easily :D

Mutta nyt ei enää tartte lukee mun jorinoita, vaan mennään eilisen asuun :D Päällä on Mangon alesta bongattu nahkainen bikertakki. Huivi on Cubukselta, ja paita Bikbokin. Farkut Soaked in Luxury ja saappaat Bronx. Veska tuo tuttu Jimmy Choo for H&M.

But that’s enough, you don’t have to read more :D Let’s see yesterdays outfit. I’m wearing leather biker from Mango. Scarve is from Cubus and sweater from Bikbok. Jeans are from Soaked in Luxury and boots from Bronx. And ofcourse my good old Jimmy Choo for H&M bag.