Still alive

Vappu oli rankka. Näin kaikki mahdolliset entiset tapailut, sekä tietysti tanssilattialla humalaisen Pikku Prinssin. Ei hyvä, ei todellakaan. Vappupiknik jäi väliin kun fyysinen ja henkinen krapulointi ylitti voimavarat, ja mussutin piknikille tarkoitettuja leipomuksia kotona Bette Davisin seurassa.

Näen tällä hetkellä Pikku Prinssiä kerran viikossa friend zone – pohjalta, ja en voi käsittää miten ihastuneena meni täysin ohi hänen negatiiviset piirteensä. Superkiva tyyppi muttei minulle sopiva, ei mitenkään. Love is blindness. Sain slaagin kun unohdin toissapäivänä puhelimen paikkaan mistä hän olisi voinut poimia sen ja saada tietää mitä olen hänestä avautunut.

Ainoa sinkkuystävättäreni tapailee nyt intensiivisesti neljättä viikkoa erästä nuorta miestä, ja aika eksklusiiviselta alkaa vaikuttaa. Tavoilleni ominaisesti olen osasyyllinen, sillä en voi olla edistämättä hyviä matcheja sellaisia nähdessäni. Hiljattain myös ainoa sinkkumiesystäväni palasi yhteen entisen tyttöystävänsä kanssa, ja nyt tässä kaupungissa ei ole ketään kenen kanssa voisin lähteä ulos ”tsekkaamaan tarjontaa.” Parisuhteelliset ystäväni ovat parhaita ja tietty ymmärtäväisiä, mutta kyllä te tiedätte. Jos ei ole sinkku niin ei vaan osaa samastua samalla lailla, puhumattakaan niistä ”hyvistä ohjeista” joita satelee harvakseltaan.

Viime aikoina kiinnostuksen kohteeni ovat kulkeneet akselilla ruoka – kalorit – lihaskunto – mittanauha, ja olen perehtynyt uuden elämäntavan opettelemiseen sellaisella hartaudella että olisi syytä vaihtaa sinkkublogi laihisblogiin. Jotain muutosta on viimein alkanut tapahtua, vaikka normaalipainon sisällä laihduttaminen on saatanasta. Huomaan kuitenkin miten itsetunto ja hyvä olo kasvavat hiljalleen, ja tavoitemekkoon mahtuminen ei vaikuta enää mahdottomalta. Ei kipuu ei hyötyy.

 

543.jpg

 

Pitkän hiljaisuuden jälkeen on luvassa jotain mistä saatan raportoida tännekin: kotibileet, joissa on taas kaikki mahdolliset Kirjailijatukasta yhteen potentiaaliseen muusikkomieheen ja vaikka keneen. Mahdollisuus säätämiseen siis on, ja koska olen ihmeellisten sattumusten magneetti niin melkein mitä tahansa voi tapahtua. Jännää!

Suhteet Oma elämä Rakkaus

S24

Tylsän sunnuntain ratoksi yritin ladata Tinderiä äitini tablettiin siinä onnistumatta. Siispä sain ”paremman” idean: mitä jos kokeilisin kaikkien näiden vuosien jälkeen uudelleen nettideittailua, sinkkublogistin ominaisuudessa kaikki plussat ja miinukset dokumentoiden.

OK Cupidin nihkeän tarjonnan vuoksi (lähinnä keski-ikäisiä intialaisia sekä kaupungin ainoa transseksuaali), päädyin Suomi24:ään. Pikaisella selauksella siellä näyttäisi olevan ainakin kaksi aiemmin tapailemaani miestä sekä yksi entinen poikaystävä. Hrrrhh.

Nettideittiprofiilin kirjoittaminen on yllättävän haastavaa. Olen pitänyt profiilin muokkaus-sivua auki jo tunnin, enkä keksi vieläkään mitään osuvaa sanottavaa. Miten haluan kaupata itseäni, millaiseksi tahdon leimautua? Ja ennen kaikkea: uskallanko laittaa kuvan? Jotenkin pelkään kaikkia niitä puolituttuja jotka näkisivät minun olevan siellä, ihan kuin se olisi jotenkin säälittävää. Jos rohkaistun, kokeilen ainakin viikon verran mitä tapahtuu jos facebookin profiilikuva on deittiprofiilissani. Silloin olen ainakin tullut mainostaneeksi sinkkuuttani…

Kauhistuttaa. Saatan tarvita rohkaisuryypyn.

Suhteet Oma elämä Rakkaus