Viikonloppuna olin jälleen vaikean kysymyksen äärellä. Pitäisikö lähteä ulos vai ei? Uuden miehen tai siis hyvän humalan hankinta houkutteli enemmän kuin moneen viikkoon, kunnes Pikku Prinssi linkkasi The Smithsin sanoituksiin pohjaavan ohjeistuksen:

Bang. Osui ja upposi.

Mennessäni tänään nauttimaan päivän parhaasta hetkestä eli lounaasta, K ilmestyi linjastossa yhtäkkiä eteeni tyhjästä. Sen sijaan että olisi vaan kävellyt ohi niin kuin ehkä tässä tilanteessa kuuluisi, hän tuli juttelemaan kuin olisimme hyvissäkin väleissä. Kolmella sanalla pääsin livahtamaan pinteestä, ja nyt K tykittää taas facebookissa terveydellisestä tilastaan ja siitä miten on päivisin pihalla kuin tampoonin naru. Hänen käytöksensä on niin hämmentävää, etten edes pysty olemaan normaali minä ja sanomaan hänelle mitä ajattelen yhteydenpidostamme.

Iltapäivällä puhelin kilahti lupaavasti. Hetken jo ajattelin että N on palannut takaisin kuvioihin, sopivasti ennen viikonloppua! Mutta ei, Pikku Prinssi viestitteli tyhjästä ja yhtäkkiä tunnen eläväni taas tammikuuta. Hän kutsui minut kesän alussa järjestettäviin, koko viikonlopun kestäviin sisäpiirin juhliin keskelle ei mitään. Bileisiin on minun lisäkseni tulossa vain varattuja neitoja (kyllä, pakko oli stalkata), sekä tietysti N. Popcornit esiin!

ps. Operaatio ”Uusi mies” tulisi käynnistää välittömästi, I know!