Armoa, asiakas!

Tästä asiasta saattaa olla tulenarkaa puhua ääneen, mutta tyrmistyin menneellä viikolla niin totaalisesti, että en voisi kuvitellakaan olevani älähtämättä. Meillä on töissä nyt tilanne, jossa yksi kampaajistamme joutuu joksikin aikaa pois töistä erittäin vakavan sairauden johdosta. Joululomat ja -juhlat yhdistettynä tähän tilanteeseen ovat aiheuttaneet sen, että listamme ovat loppuvuodeksi täynnä emmekä ole löytäneet kaikille sairastuneen kollegamme asiakkaille uutta aikaa omista listoistamme, vaan olemme joutuneet ohjaamaan heitä tuttaviemme kampaamoihin.

Suurin osa asiakkaista ottaa uutiset sairastumisesta tietysti ymmärtäväisesti vastaan ja lähettää lankoja pitkin halauksia ja sylikaupalla empatiaa. Suurin osa asiakkaista on suurilla sydämillä varustettuja ihania ihmisiä <3

On kuitenkin myös asiakkaita, joilla oma elämäntilanne tai jokin muu kriisi aiheuttaa sen, ettei pysty näkemään toisen hätää. Minä itse menee kaiken edelle ja vaaditaan ajan uudelleenjärjestelyä vähintäänkin esimiehen toimesta.

Samaan aikaan kuulen jatkuvasti juttuja, kuinka vastaavia tilanteita tapahtuu kaikkialla: Töihin tulee soitto, että läheinen on kuolemassa, mutta asiakas vaatii vähintäänkin hiustenpesun eikä suostu hievahtamaan paikalta ennen kuin itkua pidättelevä kampaaja saa työnsä tehtyä - Asiakas tönöttää penkissä ja vaatii raitoja, vaikka kampaaja yrittää selittää, että hänen pitäisi lähteä sairaalaan - Asiakasta ei saatu kiinni, kun kampaaja joutui lähtemään omaisen luo sairaalaan kesken päivän. Paikalle saapuessaan asiakas vetää kilarit ko. kampaajan kollegalle ja vaatii ilmaista leikkausta.

Ja kaikesta tästä tuli vain tyhjä ajatus - WTF??!! Jään täysin sanattomaksi tällaisen käytöksen edessä.

Toivon, että tämä postaus pysäyttää edes yhden asiakkaan, joka juuri meinasi suuttua kampaajalleen, kosmetologilleen, hierojalleen, sähköasentajalleen, remonttimiehelleen tai terapeutilleen vain siksi, että hänelle tuli eteen tilanne, jolle hän itse ei yksinkertaisesti voi mitään. Mikään tukka, iho tai edes kämppä ei mene elämän, terveyden, läheisten ja rakkaiden edelle tässä maailmassa. Pidetään se mielessä. Kiitos.

-Meeri

Kommentit

Neiti Nimetön (Ei varmistettu) http://neitinimeton.wordpress.com

Amen!

Lähetän ajatuksia kaikille joulukiireiden äärellä stressaaville asiakaspalvelijoille. 99% asiakkaista on niin mukavia, että ei anneta sen viimeisen prosentin pilata edes yhtä työpäivää.

merkkari

Kyllä vaan! <3

Nekkutyttoe (Ei varmistettu)

No nyt ymmärrän, miksi minulta on pyydelty niin ylitsevuotavan nöyrästi anteeksi niillä parilla kerralla kun kampaaja tai kosmetologi on ollut kipeänä ja aikani on siirretty toiselle tekijälle... Kyllä asiakkaat tosiaan osaavat olla perseestä! Ei tulisi mieleenkään suuttua tuollaisesta, varsinkin kun (isommissa kauneushoitoloissa) se tekijä on aina löytynyt jos nyt ei samalle kellonajalle niin samalle päivälle. Ja ehkä hääpäivääni lukuunottamatta mulla ei KOSKAAN ole kyllä ollut hoitojen kanssa niin kiire, etteikö voisi tarvittaessa odottaa muutamaa päivääkin.

merkkari

Näinpä, kaikki me joskus ollaan kipeenä, mutta sitten vaan koitetaan järjestää työt niin hyvin kuin pystytään :)

maryjane
Todella jossain

Osuva teksti. Oma läheiseni kuoli viikko takaperin ja tässä on nyt sitten hautajaisten organisointia ja sitten on pari kertaa pitänyt ilmoittaa töihin että en pääse tulemaan, koska läheiseni kuoli eilen, tuona päivänä on hautajaiset, tuolloin on uurnan lasku. 

Uurnan lasku osuu lähelle aattoa ja arkipäivälle, koska se oli ainoa vapaa aika ennen joulua. Totta kai pidän sen vapaata. Läheisensä hautaa vain kerran. Työskentelen kaupan kassana ja näin joulun alla on ymmärrettävästi sitten kaupoissa ruuhkaa ja henkilökuntamitoitus nyt on mitä on. Viime kuussa olin kolmatta viikkoa influenssan kourissa ja jouduin olemaan töistä pois. Tätä uurnanlaskupäivää ilmoitellessani esimies oli vähän nyrpeänä, että sä oot aika paljon ollut nyt töistä pois ja onks ihan pakko mennä, meillä on töissä kuule nyt tosi kiirettä ja kireetä, niin kyllä me tarvittais suakin tänne ja syyllistystä syyllistystä syyllistystä, kyllä sun pitäis itse etsiä joku sijainen tilallesi...

Sanoin aika painokkaasti, että kyllä mun ON IHAN PAKKO mennä ja tämä poismeno tuli yllättäen, mutta minä en sille mahda mitään.
Kyllä ne siis työpaikallakin osaa tämän epä-empatian.

XYZ (Ei varmistettu)

Voi että. Olen niin pahoillani puolestasi ja tällaista kokemaan joutuvien puolesta. Raivostuttaa tuollainen "minulla-on-oikeus-vaatia-vaikka-mitä-tilanteesta riippumatta" -asenne. Se on yksinkertaisesti julmaa.

merkkari

Kyllä, näitä tilanteita kuulee myös aivan liikaa. Empatian puute alkaa tuntua jonkinlaiselta epidemialta :/

Ja osanottoni, toivottavasti löydätte pienen joulurauhan surun keskeltä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Aamen, hemmetti! Toivoisin ihmisiltä vähän enemmän empatiaa ja ymmärrystä sille, että vaikka se oma asia on ymmärrettävästi ja ansaitusti aina tärkein, on kuitenkin olemassa muitakin ihmisiä, joilla on omia suruja ja murheita. Sairaalan yhteispäivystyksessä työskennellessä tuntui usein suoraan sanoen aika paskalta, kun sai potilaalta haukut ennustetusta odotusajasta myöhästymisestä. Sitä ei potilaalle kuitenkaan voinut kertoa, että myöhästyminen johtui siitä, että viereisessä huoneessa juuri kuoltiin tai saatiin kuulla, että lopullinen lähtölaskenta on alkanut. Että vaikka se pikkujouluissa murtunut nilkka tai mukaan tarttunut influenssa oikeasti on inhottava ja kivulias juttu jossa haluan parhaan kykyni mukaan auttaa, niin sinä et ole kuolemassa, kukaan sinun läheisesi ei ole kuolemassa, sinä menetit muutaman tunnin lauantai-illastasi eikä koko elämäsi mullistunut.

merkkari

Huh, kuulostaa rankalta. Paras maan pinnalle tipauttaja oliskin varmaan usein se raaka totuus - ymmärtää taas perspektiivit omien leijailujen jälkeen...

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.