Kampaaja ei pääse ammattiaan karkuun
Lääkäri Pippa Laukka kirjoitti ihmisen mukana seuraavasta ammattistatuksesta Helsingin Sanomien kolumnissaan 7.2.2018 (kolumni luettavissa kokonaisuudessaan täällä). Hän kritisoi yleismaailmallista tottumusta, joka hyväksikäyttää toisten ammatteja näiden vapaa-ajalla. Lääkäriltä, kampaajalta, kosmetologilta tai IT-tukihenkilöltä voi aina vähän kysellä neuvoja omiinkin tarpeisiin, näin tuttavia kun ollaan 🙂
”AMMATTI on kuin varjo joka seuraa kaikkialle. – – –
LÄÄKÄRIT eivät ole ainoa ryhmä, jota ammatin taakka rasittaa. Juhlissa kampaajalle annetaan vapaat kädet hiusten laittoon ja kosmetologitutuilta poimitaan henkilökohtaiset meikkivinkit.”
Pippa Laukka, HS 7.2.2018
Tiedän kyllä mistä Pippa puhuu ja olen hänen kanssaan osittain samaa mieltäkin. Kampaajanurani alkuaikoina huomasin, että aina kun olin lähdössä viettämään vapaaviikonloppua kotipuoleen, joltakulta sieltäpäin tuli viesti, että viitsisitkö leikata ihan pikkuriikkisen tätä omaa tai lapsen tukkaa. Tokaisin kerran, että olen tulossa sinne viettämään vapaaviikonloppua ja hartiani kaipaavat lepoa, eikä sen jälkeen kyselyitä ole enää tullut. Tämän linjan olen pitänyt pääsääntöisesti edelleen.
Minua ei kuitenkaan haittaa illanvietoissa vastata kysymykseen ”Mitä sä tekisit mun tukalleni?”. Koen neuvot ja tuotesuositukset ihan kivanakin juttuna – mukavaa jos voin auttaa. Juttelu ei rasita, mutta bilekampausten vääntämiseen en hirveän mielelläni lähde. Se menee jo tekemiseksi. Ehkä siinä se olennainen ero. Joskus toki omatkin sormet syyhyävät, mutta silloin saatan itsekin ehdottaa, että saanko laittaa sulle laineet. Ota nyt tästä kaksijakoisuudesta sitten selvää…
Joskus ammatin aihepiiristä puhuminen voi olla ihan vain myös yhteyden hakemista uusien tuttavuuksien kanssa. Jos vaikka tietää, että toinen on sähkömies, ja ainoa yhdistävä puheenaihe juuri sillä hetkellä on ne viime viikolla palaneet sulakkeet :D
Huomaan itsekin käyttäväni ystävieni ammatteja hyödyksi, lähinnä neuvoja kysellen. Mitä tekemiseen tulee, olen huomannut nykyään kääntyväni suoraan muiden ammattilaisten puoleen maksavaksi asiakkaaksi. En mielelläni aiheuta ystävälleni tilannetta, jossa hänen periaatteessa kuuluisi laskuttaa minulta normaali hinta ammattityöstään, mutta jossa hän kiltteytensä vuoksi tekeekin homman ilmaiseksi. Tiedän itse, miltä sellainen kiltteys saattaa salaa tuntua.
Suosittelen lukemaan koko kolumnin, se herättää ajattelemaan ja saa aikaiseksi myös pienen piston omassa sydämmessä.
Miten te koette oman ammattinne vapaalla? Tuleeko tuttavien ammatteja käytettyä ”hyödyksi”?
-Meeri