Oma hiushistoriani!

Olen ollut hiusteni suhteen herkästi innostuva ja yhtä nopeasti kyllästyvä. Ideat on pitänyt pystyä toteuttamaan heti tai ihan viimeistään seuraavana päivänä. Sanalla sanoen hiushistoriani on siis kirjava.

Olen kokeillut kaikki värit valkoisesta paloautonpunaisen kautta tummanruskeaan. Pituudet pixiestä puoliselkään. Kaikkien huikeiden hiuskokeilujen välissä olen kuitenkin aina palannut siihen pitkään ja vaaleaan tukkaan ja viimeiset pari vuotta olen viihtynyt siinä hämmentävän hyvin.

Tietokoneellani on kuvia vuodesta 2008. Villeimmät punaiset rastat ja muut teiniviritykset jäävät siis tällä kertaa julkaisematta, mutta ehkä palaan niihin myöhemmin keväällä. Näissä viimeisessä vajaassa 10 vuodessakin riittää ihan hyvin työnsarkaa 😀

Tervetuloa siis kurkistamaan kotialbumeihini! Kuvat ovat huikeaa laatua, varsinkin, kun niitä on suurennettu niin, ettei viereinen pää näy aivan kokonaan.

2008 – perustilanteesta lähdetään, otsiskausi on vahva. Loppuvuodesta kyllästyn vaaleaan ja värjään kotivärillä ruskean. Kampaaja leikkaa polkan, jonka saan vielä kiinni. Kasvoja kehystävien hapsujen määrä näyttäisi olevan vakio.

2009 – Oikeanpuolimmaisessa kuvassa alkuvuoden tasaotsis. Keväämmällä kyllästyn ja raidoitan reilusti (vas). Kaverini laittaa minulle ompelupidennykset, joita rakastan.

2009 – Syksyllä haluan valkoisen tukan. Ensimmäinen käyntikerta kampaajalla on katastrofi, keltaisia laikkuja vain pää täynnä. Seuraavalla kerralla saadaan valkoinen ja tukka pysyy kiharalla ja likaantumatta 4 päivää. Kunto on karmea, mutta minä oon niin onnellinen. Myöhemmin päänahkani alkaa ärtyä vaalennusaineesta ja joudun luopumaan valkoisesta väristä.

2010 muutan Helsinkiin ja on taas pidennysten aika. Uusi kampaajakaverini värjää hiukseni lähemmäs omaa väriäni ja toinen kaverini laittaa minulle ompelupidennykset. Loppukesästä kyllästyn jo kumpaankin ja palaan perustukkaan – vaaleisiin raitoihin.

2011 talvella repäisen ja kuljen kampaajalle Carey Mulliganin kuvan kanssa. Kampaajan mielestä minulle sopisi 6-tummuinen tukka, joten sellainen sitten värjätään. Rakastan tätä tukkaa edelleen.

2012 sitten kasvatellaan. Omaan vaaleampaan väriin palasin jo keväällä, kun en jaksanut tyvivärikierrettä.

2013 (vas) on menossa rasittavin vaihe ja otan taas pidennykset. Vehnäinen väri on erikoisella tavalla kaunis.

2014 (kesk ja oik) perustan Folkin ja kollegani Hanna päivittää jo pitkään polkkaan kasvaneeseen tukkaani vaaleaa raitaa.

2015 mennään aivan hunningolla! Kesä vaalentaa hiukseni tipunkeltaisiksi ja päätän hakea vaihtelua otsiksesta. Jotakin kotoista noissa kasvoja kehystävissä hapsuissa vaan on :D

2016 alkuvuosi ollaan hillittyjä. Reilusti vaalentuneeseen tukkaan lisäillään tummia raitoja ja otsis saa kasvaa sivulle.

2016 kesä – ei voi kasvaa aikuiseksi. Pakko on taas hölmöillä ja laittaa kupari suoraväri päähän! Uusi festaritukka on todella makea ja siitä eroon pääsemiseen menee puoli vuotta :D

2016 loppuvuonna en tehnyt hiuksilleni mitään. Ne vain kasvoivat ja haalenivat oranssista väristään. Yhtään kuvaa en hiuksistani ottanut, mutta pituuteen olen tykästynyt. Vikassa kuvassa on siskoni, onpas meillä hämmentävän samanlaiset hymyt.

Ai että. On se vaan hienoa huomata että vajaassa 10 vuodessa ei pysty kasvamaan määräänsä enempää aikuiseksi.

-Meeri