Pystyykö yrittäjä lomailemaan?

Yksi hämmentävimmistä jutuista, joita minulle toitotettiin yrittäjäksi ryhtyessäni, oli sellainen perisuomalainen optimismi, joka kuului näin: ”Jaa-a, ootko sitten varautunut, että ainakaan kahteen ekaan vuoteen ei ole yhtään lomaa?”

Otin jo vuosi sitten kantaa Millaista on olla kampaamo-yrittäjä –postauksessa yrittäjän työaikoihin. Joita ei siis ole. Työajan käsitys muuttuu yrittäjäksi ryhtyessä täysin, sillä oma yritys on yksinkertaisesti osa normaalia elämää ja työt tehdään silloin, kun ne nyt vain on tehtävä. Mutta pystyykö yrittäjä oikeasti lomailemaan?

On tietenkin yrityksiä, joista voi odottaa voittoa vasta niin pitkällä aikavälillä, että varsinainen lomailu alussa voi olla hankalaa. Ensinnäkään siihen ei välttämättä ole aikaa tai sitten ainakaan varaa. Tai ehkä ei ole ketään, jonka ottaisi itsensä tilalle loman ajaksi. Mutta että kampaamoyrittäjäkö ei voisi lomailla pariin vuoteen…? Voisikohan olla, että siinä vaiheessa olisi hyvä viilata hieman hinnastoa, markkinointisuunnitelmaa, palvelukonseptia, omia taitoja, liiketilan sijaintia, työntekijöitä tai ehkä niitä alkuinvestointeja..?

Olen itse pitänyt lomaa ensimmäisestä yrittäjävuodestani alkaen. Mutta. Ensimmäisen puoli vuotta tein täyspäiväisesti töitä kaupan alalla ja illat taiteilin kampaamolla. Sen työrupeaman turvin pystyin jäämään kesällä lomalle ja lopulta kokonaan kampaamoalalle. Tämän jälkeen olen pitänyt vuosittain ”lomaa” jopa 3 kuukautta, joka tarkoittaa lähinnä aikaa pois asiakastyöstä. Niiden jäljelle jäävän yhdeksän kuukauden aikana töitä onkin tullut tehtyä varmasti yli sen perinteisen 40 tunnin työviikon, joten menisikö tämä sitten ylitöiden poispitämiseksi – en osaa sanoa kun en niitä laske 😀

Viimeisen vuoden aikana on ollut ihan mahtavaa myös huomata, että voin lomalla pitää ihan todellisia lomapäiviä ja jopa monta putkeen. Meillä on ihanat naiset pitämässä putiikkeja pystyssä, joten minun ei tarvitse huolehtia käytännän asioista juuri ollenkaan! (Valtavan suuri kiitos muuten tästä, Folkin muruset!) Eikä se muutamiin sähköposteihin tai puheluihin vastailu vaikkapa Provinssirokin toisena aamuna nyt ole oikeasti kovin paha juttu, varsinkin jos ääntä vaan riittää tai muisti herätä 😀

Keräsin tähän muutaman ihan konkreettisen jutun, jolla (kampaamo)yrittäjän lomailu helpottuu entisestään:

• Automaattinen lomavastaaja sähköpostissa – peruskauraa, mutta tuo suunnattoman helpotuksen, kun tiedät kyselijöiden tietävän, että palailet asiaan loman jälkeen.
• Työntekijöiden/kollegoiden valtuudet – kerro ja perustele aina ja läpi vuoden, miksi teet tiettyjä ratkaisuja ja anna työntekijöiden tehdä tarvittavia päätöksiä lomasi aikana. Kun heillä on käsitys siitä, mitä Paula tekisi, ei siellä voi niin kovin vikaan mikään mennä. Anna esimerkiksi valtuudet tehdä tuotetilauksia tukkuun, niin homma toimii koko loman ajan.
• Sulje työporukan watsapp-ryhmä loman ajaksi ja pyydä ottamaan yhteyttä soittamalla, mikäli erittäin tärkeää asiaa ilmaantuu. Itse mieluummin hoidan kriittisen asian heti oikein loman aikana, kuin sitten loman jälkeen lähden puimaan palikan korkuista pinoa epämääräisiä onnettomuuksia.
• Älä suostu leikkaamaan edes poikakaverin hiuksia kesälomalla. Sinä olet lomalla. Silloin ei tehdä hiuksia. Anna käsien ja selän levätä.
• Ja koska niitä työasioita kuitenkin tulee, varaa niille etukäteen tietyt tunnit lomalta – esim. tiistaina ja perjantaina klo 10-13. Muina aikoina pidä sähköposti suljettuna ja blogi hiljaisena. Instagramkaan ei välttämättä kaadu, jos et käy siellä loman ajan joka päivä.

Niin se vain on, että  pää pysyy paremmin lomalla, kun se ei saa jatkuvasti ärsykkeitä työasioista. Tutkimuksissa on kuulemma huomattu, että aivot vaativat kolme viikkoa ilman työasioita latautuakseen optimaalisesti. Siis kaksi viikkoa ei vielä riitä, neljäs viikko taas ei tuo kolmea viikkoa suurempaa hyötyä. Toki tämä on tosi yksilöllistä ja itselle tuntuu riittävän vähempikin latautumisaika, ainakin toistaiseksi. Ehkä se on se onnellinen ja yksinkertainen mieli. Tai sitten on vaan niin kiva työ.

Siinä on kieltämättä pieni paradoksi, että samalla kun on täysi vapaus määrätä omat työajat, niitä ei kuitenkaan voi loppuun saakka etukäteen määritellä. Ensimmäisen lauseen tuoma vapaus on kuitenkin niin merkittävä, että sitä maistettuaan yrittäjyyttä ei antaisi enää mistään hinnasta pois. Kun hommansa hoitaa hyvin, sitä voi lomailla melkein niin paljon kuin kehtaa tai malttaa, kumpi lienee sitten kellekin vaikeampaa.

Kertokaa ihmeessä kommenttiboksiin omat vinkkinne, kuinka hoitaa pienet työjutut niin, että toinen jalka pysyy lomalla.

Ja ette varmaan arvanneet, että lomalla täällä kirjoitellaan, terveisiä vaan maaseudulta! :D

-Meeri