Kuin pommin jäljiltä

Tämä kuva löytyi joltai nettisivult(tais olla toi themetapicture.com), ja aattelin et siinäpä lause joka jokseenkin kuvastaa suhtautumistani siivoamiseen. Ja nyt kun tässä on useampi päivä tullut vietettyä sohvan nurkas nenää niistellen sekä sohvalla syöden, katsoessani ympärilleni asunnossamme, huomaan että tämä kuva kuvastaa täydellisesti asunnossamme vallitsevaa kaaosta. Kuin olisi ydinpommi räjähtänyt ja levittänyt kaikki käytetyt nenäliinani pitkin kämppää, sekä kissanhiekan ja kaikki käytetyt ruokalautaset ja mukit. 

Sairaana ei vaan jaksa nipottaa siivoamisesta, vaikka toisaalta siitä tulisi varmasti kivempi mieli eikä se sairastaminenkaan ehkä ahdistaisi niin paljoa. Vaan vitut. Tässä istun ja kirjoitan tänne ja välillä nenää niistän ja käytetyt nenäliinat tungen vessapaperirullan sisään niinku jokainen hienotapainen nainen yleensä tekee..ja jatkan tätä kunnes yhtään nenäliinaa ei mahdu enää wc-paprurullan sisään , joten pakko hakee vaa uus rulla xD 

voi vittu.

Mut sit toisaalta , jos ajattelee ton kuvan toista puolta, eli et elämä menee hukkaa jos nipottaa liikaa siit siivoomisestaki, niin on siinäki kyllä ideaa. En ainakaa haluais päiviäni käyttää pelkästää pölyjen pyyhkimiseen ja tavaroiden oikeisiin paikkoihin laittamiseen , pedin jokapäiväisee petaamiseen(mikä järki koska sinne kuiteski joka ilta menee nukkuu?), pöytähopeiden kiillottamiseen( jooo, siis niitähän meidän taloudessa on peräti zero kappaletta)…jne. Kyllä elämästä pitää nauttia ja siivota sillo ku huvittaa . Tai sit ku astiat loppuu kesken , tai et enää erota villakoiria omista lemmikeistä , ni sillo viimestää 😀

En huku paskaan, sillä oon oppinu uimaan siinä .

hullu kuittaa **