Tässä kenkien keskellä haluan vähän puhua omasta työstäni.

Tyyliä metsästämässä-blogin Veera tituleerasi mut aikoinaan ”Porin aurinkoisimmaksi kenkämyyjäksi”. Kaupunki on nykyään vaihtunut, mutta työ on lähes samaa ja toivottavasti titteli myös.

Mun on aina ollut kiva mennä töihin. On muutama ammatti, joista erityisesti puhutaan olevan kutsumusammatteja. Olen sitä mieltä, että kutsumusammatti voi olla mikä tahansa ja kaikesta tehdystä työstä pitää olla ylpeä. Lukion jälkeen kun puolivahingossa menin kenkäkauppaan töihin, totesin että kengät on mun juttu. Lähes kaikki muut asiat ovat muuttunut vuosien varrella, mutta innostus kenkiin on pysynyt.

Pori Jazzeilla myymässä Fitfloppia kesällä 2013

Tietenkään tässä työssä ei konkreettisesti pelasteta ihmishenkiä, mutta saan olla mukana monen ihmisen tärkeässä päivässä. On ollut valmistujaisia, häitä, hautajaisia, ristiäisiä, tohtoriksi väittelyitä, treffejä yms… Erikoistilaisuuksiin haettavissa kengissä myyjän apu on usein korostetun tärkeää. Näissä tilanteissa kenkien tulee näyttää hyviltä, mutta niiden täytyy olla myös niin täydelliset jalkaan, ettei niitä tiedosta juhlapäivän aikana. Onnistumisen tunteita saa, kun löytää asiakkaalle juuri ne täydelliset kengät. Onnellinen hymy asiakkaan kasvoilla saa myös itselle hyvän mielen.

Kenkäkaupassa on tietysti paljon muutakin työtä kuin pelkkää myymistä. Olen saanut tehdä sisääsostoa, somistusta, suunnitella mainoksia (jopa puhunut radiomainoksen), paperitöitä ja vaikka mitä! Eduksi alalla on myös ollut kiinnostus muotiin ja trendeihin. Loppuen lopuksi olen ylpeä siitä, että olen myyjä. Olkaa kaikki ylpeitä siitä työstä mitä saatte tehdä.

Kuvassa valitut mallit naisille Vansin ostoilta kesälle 2014

Ja omalla kohdalla lopputulos on se, että kaikki kengät ei mahdu edes samaan kuvaan..

P.s. Kuvat ovat vanhoja kuvia, mitä löysin aiheeseen liittyen 🙂