Älä ajattele. Katso.

Tiedättekö sen tunteen, kun ette ole oikein varmoja, että onko maailma mennyt sekaisin vai oletteko vain itse pudonneet kehityksen kelkasta?

Juuri nyt tunnen itseni vanhukseksi, joka ei ymmärrä nykyajan metkuja. Juuri tänään syy tähän tunteeseen on Neverthink.

Kauppalehden jutussa Neverthink kertoo itsestään esimerkiksi näin: ”Applikaation kautta käyttäjä voi katsoa YouTube-videoita … videot on kuratoitu usealle eri kanavalle aihealueiden mukaan, ja ne virtaavat ruudulle päättymättömänä virtana.”

Ja näin: ”Alunperin Neverthink lähti täyttämään pieniä hetkiä videosisällöllä. Applikaation kautta käyttäjä pystyi sen kummemmin ajattelematta (never think) käyttämään aikaa kuratoidun videosisällön parissa työmatkallaan tai vaikkapa ruokaa laittaessaan, eli hetkinä, jolloin muuta mediaa ei kuluteta.”

Video passivoi ja koukuttaa. Olen huomannut sen itsestäni ja ympäristöstäni. Ahdistaa, jos kotona ei jostain ruudusta pursua audiovisuaalista viihdettä. Ja kuinka moni on huomannut jumittavansa netissä, katsoen jotain, mistä ei oikeastaan edes pidä? Surffailevansa tv-kanavia läpi vaikka on jo kauan sitten todennut itselleen, että sieltä ei tule mitään? Avaavansa Instagramin vain tajutakseen, että sulki applikaation vain pari sekuntia sitten?

Neverthinkin ydinajatus ahdistaa mua. Jo pelkästään palvelun nimi on vastenmielinen. Neverthink, älä ajattele. Älä ajattele, vaan täytä kaikki elämäsi hetket videoilla. Eikö tämä tee ihmisistä tylsiä? Epäkiinnostavia?

Startup-yritysten retoriikka sisältää usein ajatuksen maailman parantamisesta, ihmisten ja ajatusten jalostamisesta ja kehittämisestä. En tiedä, haluavatko Neverthinkin tekijät parantaa maailmaa. Luultavasti eivät.