Etätyöviikko Kööpenhaminassa
Etätyö on itselleni hieman vaikea konsepti. Käytännössä se tarkoittaa minulle jokseenkin seuraavanlaista työpäivää kotona: makaat sängyssä about puoleenpäivään asti läppäriä laiskasti naputellen, käyt hakemassa jostain läheltä lounaan, jonka jälkeen pyörit työtuolilla viiteen asti. Lopulta onnittelet itseäsi hyvästä ja tuottavasta päivästä ja otat torkut. Lopulta teet päivän työt itku kurkussa joskus aamuyöllä ja päätät vakasti uudelleenmiettiä elämän suhteen tekemiäsi valintoja.
Päätinkin miettiä tätä etätyötä hieman toisesta kulmasta. Koska firma, jossa työskentelen on onnekseni levittäytynyt kaikkiin Baltian maihin sekä Pohjoismaihin, päätin että lähden viikoksi työskentelemään johonkin näistä konttoreista. Lopulta päädyin valitsemaan Kööpenhaminan ja (epä)onnekseni sain mukaani houkuteltua jopa kahdeksan kollegaanikin.
Kotimme viehättävässä Itä-Kööpenhaminassa.
Ajatus oli yksikertainen: Airbnb-kämppä viikoksi Köpiksestä ja normaalit työpäivät paikallisessa toimistossa. Lopulta hommat hoituivat aivan ällistyttävän helposti muutamalla sähköpostilla: yht’äkkiä meillä oli sovittuna etätyöviikko ja paikallinen toimistovastaava lupasi järkätä meille työtilat ja kaiken muunkin tarvittavan. Mainiota!
Nyt kun tuo etätyöviikko on takana, niin on vaan pakko ihmetellä, että miksi en ole tehnyt tätä aikaisemmin.
Helsingistä hommia, pikaviestimet plinkuttavat ja skype laulaa, niin välillä pääsi ihan unohtumaan se, että täällä sitä ollaan. Työ on työtä, teki sitä sitten missä tahansa. Hyvä, että oli toimisto, koska se toi rutiinia ja homma tuntui ihan oikealta työltä eikä vain lomailulta. Työmatka, siirtyminen, on tärkeä rutiini.
Itse työnteko oli pitkälti aivan sitä samaa, mitä Helsingissäkin. Viestit liikkuvat ja Skype laulaa, ihan sitä samaa touhua mitä koto-Suomessakin. Alkuperäinen suunnitelma itse asiassa oli myös työskennellä vuokraamastamme asunnosta, mutta tästä suunnitelmasta onneksi luovuttin. Kun päivärutiiniin kuului työmatka ja normaali toimistoympäristö, niin töitä ihan oikeasti tehtiin työnteon esittämisen sijaan. Itse taisin saada jopa enemmän aikaiseksi kuin normaalisti Helsingin toimistolla.
Note to self: Jos etätyö ei toimi kotona, kokeile sitä jossain muualla. Hieman liian helposti tulee omassa päässään vedettyä yhtäläisyysmerkki etätyön ja kotona työskentelemisen välille.
Kulttuuria töiden jälkeen. Statens Museum for Kunst. Kollega syventyy.
Asumisen olimme järjestäneet Airbnb:n kautta. Organisoimme kimpassa kolme vuokra-asuntoa läheltä toimistoamme ja näihin sitten levityimme parhaaksi näkemällämme tavalla. Asunnot sijaitsivat kävelymatkan päässä toimistosta Østerbron asuinalueella. Maanantaista sunnuntaihin -majoitukselle tuli hintaa noin 200 € / naama. Tämäkin meni ihan hyvin vaikka hieman hirvittikin aluksi, että miten viikon kimppakämppäily sujuu. Mutta suuremmilta tappeluilta vältyttiin!
Tässä kohtaa on varmaan myös tarpeellista sanoa, että koko homma oli täysin omakustanteinen. Asumisen lisäksi toinen suurempi kuluerä olivat lennot, jotka maksoivat n. 90 euroa. Se, paljonko rahaa käytti sitten muuhun, oli täysin ihmisestä kiinni.
Elo työn ulkopuolella oli sitten hyvin vaihtelevaa, joskin sisäinen introverttini oli välillä varsin kauhuissaan. En ihan ymmärrä sitä, että miksi kaikki jutut oli pakko koittaa väkisin tehdä ryhmänä ja miksi se suosituin ajanvietteen muoto tuntui olevan myös se kaikkein mielikuvituksettomin, eli baareissa tai rafloissa notkuminen. No, välillä oli sitten vain pakko ilmoittaa työkavereille, että meikä menee nyt yksin jonnekin, älkää soitelko perään. Sitten painelin kirjastoon tai kahvilaan lukemaan tai kirjoittamaan tai ihan vain kaupungille kävelemään. Tuli myös käytyä katsomassa yksi jalkapallo-ottelu, pyörittyä museoissa, gallerioissa ja kirjastoissa ja harrastettua epäonnistunutta shoppailua. Mutta näistä aktiviteeteista kirjoitan sitten postauksen myöhemmin.
Note to self #2: Uskalla sanoa, että nyt on pakko olla yksin ja uskalla irrottautua ryhmästä, jos tuntuu, että mieluummin tekee jotain muuta.
Hetki ennen Eurooppa-liigan FCK – Lokomotiv Moskova -pelin alkamista.
Mutta, voin kyllä suositella tämän kaltaista etätyöviikkoa täysin varauksetta jos sellaiseen vain on mahdollisuus. Seuraavaksi ajattelin koitta tehdä saman tempun ehkäpä Oslossa tai vaikkapa Varsovassa. Tämä on myös varsin mukava tapa tutustua oman organisaationsa ihmisiin, tällaisessa isommassa korporaatiossa kun se on välillä vähän vaikeaa.