Mentori tekee sinusta paremman, part 1

Olen ollut aktiivisesti kiinni työelämässä, ns. oman alan töissä, nyt hieman yli 9 vuotta. Työni on aina pyörinyt digitaalisuuden ja internetin ympärillä, olen suunnitellut joko verkkosivuja, digitaalisia markkinointikampanjoita tai verkkopalveluita. Olen myös menestynyt työssäni varsin hyvin ja edennyt urallani vauhdilla.

Vaihtaessani työnantajaa pari vuotta sitten työkuvani laajeni: suunnittelun lisäksi vastuulleni tuli myös muotoiluajattelun levittäminen ja kehittäminen firmassamme. Uudet vastuualueet olivat ensin jännittäviä, mutta noin vuosi sitten iski epäusko kun asiat eivät edenneet mihinkään. Olin aivan täysin umpikujassa ja kaikki vitutti.

Epävarmuus iski: Teenkö jotain väärin? Miten muut tekevät näitä samoja asioita? Teenkö minä asioita, jotka ovat millään tasolla järkeviä? Osaanko minä oikeasti yhtään mitään?

Silloin tein yhden elämäni parhaista päätöksistä: Hankin itselleni mentorin.

Pahoitteluni ankeasta kuvapankkikuvasta.

Otin yhteyttä erääseen ihmiseen, jonka uraa olin seuraillut jo hetken, ja jonka tiesin tekevän niitä asioita, joita minäkin halusin työssäni tehdä. Pistin hänelle yksinkertaisesti sähköpostia, jossa kysyin, että voiko hän mentoroida minua ja myöntävä vastaus tuli parin tunnin sisällä.

Miten homma sitten toimii? Tapaamme mentorini kanssa yleensä aamiaisella, arkiaamuisin. Yleensä puhumme yleisesti alasta ja sen tapahtumista sekä omista työkuulumisistamme ja ideoista, jotka olemme todenneet hyviksi. Lisäksi meikäläinen kyselee paljon, tyhmiä ja yksinkertaisia kysymyksiä kuten ”Miten sä tuossa onnistuit?” ja ”Miten te teette tämän asian?” tai ”Miten te hoidatte tällaiset ongelmat?”

Tapaamiset kestävät about tunnista puoleentoista tuntiin ja niiden aikana naputan maanisesti puhelintani pistäessäni asioita muistiin. Tapaamisten aikana luonnollisesti ei jaeta mitään business-kriittisiä salaisuuksia. Tapaamme noin 2-3 kuukauden välein ja välillä vaihtelemme sähköposteja siinä välissä.

Jokaisen tapaamisen jälkeen olen asettanut itselleni joukon konkreettisia tavoitteita käytyjen keskustelujen pohjalta. Olen pyrkinyt miettimään tavoitteet niin, että niitä on järkevä määrä ja että osan niistä voi toteuttaa käytännössä heti, osa on hieman isotöisempiä ja osa sellaisia, jotka vaativat paljon aikaa ja työtä.

Onko tästä ollut hyötyä? No on toudellakin! Mentoriltani olen saanut loistavia ja konkreettisia ideoita siitä, miten voin edistää asioita työpaikallani. Osa ideoista on toiminut hienosti, osa ei ole johtanut mihinkään. Mutta sellaista se on, heitellään asioita seinään ja katsotaan, mikä tarttuu. Esimerkkinä isosta onnistumisesta toimikoon palvelumuotoiluun keskittyvä työpajapäivä, jonka vedimme yli 40 työntekijällemme – ja nimenomaan sellaisille työntekijöille, jotka eivät tienneet palvelumuotoilun ideologiasta mitään. Palaute tuosta päivästä oli melkoisen ylitsevuotavaa.

Voin nyt tietysti puhua vain omasta puolestani, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että kaikilla, jotka haluavat kehittyä, pitäisi olla mentori. On kyse sitten työstä, opiskelusta, bloggaamisesta (Haluaako joku alkaa mun bloggausmentoriksi?), tai mistä tahansa, niin tavoitteellinen keskusteleminen ja ihan vain yksinkertaisesti se, että kyselee typeriä, on varsin hedelmällistä.

Seuraavassa postauksessa tarkemmin siitä, miten mentorin hankkiminen onnistuu. Ja kysymyksiäkin saa esittää!