Ekologisempi parisuhdeloma: mökki

Makasin höyryävässä vedessä, sylissä, ja katselin kirkasta tähtitaivasta. Kuului vain nuotion turvallinen humina kylpytynnyrin pesästä, puiden pauke ja miehen rauhallinen hengitys korvani vieressä. Tajusin, etten ole muistanut miltä tuntuu olla niin kaukana ja niin rauhassa, ettei kuule yhdenkään moottoritien kohinaa, ettei kuule oikeasti pienintäkään ääntä ympärillään, että miltä kuulostaakaan oikea hiljaisuus.

Meillä oli vaihtoehtona lähteä neljännen vuosipäivän kunniaksi esimerkiksi Tukholmaan tai Kööpenhaminaan viikonloppulomalle. Pohdittiin hotelleja ja katseltiin lentoja, ravintoloita ja kirpputoreja. Mutta koko ajan sisällä velloi outo tunne, että tämä ei tunnu oikealta. Ei tuntunut tippaakaan omalta suunnitella kaupunkilomaa lentomatkan päähän, lomaa jonka tarkoituksena olisi vain kuluttaa. Syön kasvisruokaa ja kierrätän, mikä tämä yhtäkinen ajatus lentämisestä parin päivän takia oikein on?

Ymmärsin, että vaikka toisaalta voisinkin sallia itselleni lentomatkan silloin tällöin (en ole lentänyt taas noin puoleentoista vuoteen), en kuitenkaan voisi nauttia reissusta täysillä. Tuntuisi typerältä ja itsekkäältä. Siksi sitten ilmoitinkin, että kuule, keksitään jotain muuta, mä en halua lentää vaan tehdä tässäkin fiksun valinnan.

”Vuokrataan vaikka mökki, ollaan vain luonnossa ja syödään.”

On ollut aivan ihanaa vain syödä pussillinen karjalanpiirakoita ja levyllinen uutta lempisuklaata (Tony’s chocon suolainen kinuski-suklaa), lämmitellä saunassa ja takan ääressä kun ulkona kylmenee, juoda aamukahvit paljussa, ihastella tyyntä järveä, tikan nakuttelua ja jänskätellä öisin paukkuvia hirsiseiniä (ja herättää mies, että mikä toi oli, onko täällä joku, jännittää, ja sitten toinen rauhallisesti selittää loogisen selityksen ihan kaikelle ja nukahdan siihen kun selkääni piirretään sormen päällä).

Välillä sitä unohtaa matkoja suunnitellessaan, että vaihtoehtoja löytyy juna- tai automatkan päästä. Meillä on mielettömän kaunis ja puhdas kotimaa josta olen oppinut onneksi nauttimaan niin kovasti, että ei tunnu mitenkään hankalalta valita ulkomaan matkan ja kotimaamatkailun välillä. Edes kaipuuta pidemmille reppureissuille ei juurikaan ole; ne käy välillä mielessä ja unelmissa, mutta sitten ajatus taas unohtuu kun jokin harrastus tai projekti vie ajatukset mennessään. Arki, koti ja perhe on alkanut tuntua niin mahdottoman tärkeiltä, että just nyt en halua ”rikkoa” tätä kaikkea lähtemällä tästä pois.

Näissä ajatuksissa on hyvä käydä vielä yökylvyssä ihan pilkkopimeässä, käpertyä sitten takan ääreen, ihan vain olemaan, rauhoittumaan, ei sitä sen kummempaa tarvitse.