Siinä illassa oli taikaa. Kerrankin oltiin vapaita molemmat – vapaita tekemään ihan mitä vain
Heinäkuu 2015
Näytän naurettavalta. Miulla on mitä uskomattomin virne naamalla. Oon just herännyt miehen vierestä. Miehen, jonka vierestä olisin halunnut herätä jo viimeisen seitsemän vuoden ajan. Hurskastelu sikseen. Ei tää itse asiassa ollut eka kerta. Kolmas.
Tutustuttiin miehen kanssa about kaheksan vuotta sitten. Molemmat tykästyi, mutta koska oltiin nuoria ja naiiveja, ja mie jonkinlaisessa epävarmassa etäsuhteessa, ei tehty asian eteen mitään. Paitsi viestiteltiin facebookissa ja tekstareilla. Ja se viestittely johti kaikenlaiseen kanssakäymiseen.
Työskentelin kyseisen ukkelin asuinalueella pienen pätkän. Silloin nähtiin pari kertaa. Ryypättiin, pidettiin hauskaa, muttei koskaan kajottu toisiimme. Mie ajauduin yksistä bileistä miehen luokse solukämppään yöksi, mies ajatui miun luokse, vaikka sillä olis ollut toinenkin yösija. Ei silti edes pussattu. Tykättiin toisistamme, vaikka mie olin parisuhteessa ja mies just tutustunut ihastuttavaan naiseen. Joka en siis ollut mie. Oisinki ollu.
Tiesin jo yöllä, kun käytiin nukkumaan, että mies olisi hiljainen aamulla. Niin oli. Vietettiin pitkästä aikaa ilta yhdessä. Tahattomasti tai tahallisesti oltiin vältelty toisiamme. Jostain syystä ruvettiin keskiviikkoiltana viestittelemään. Mie olin just värittämässä mindfulness-värityskirjan ekaa kuvaa – aivan tohkeissani. Sain kuvan valmiiksi ja polkaisin miehen luokse. Istuttiin kaunista kesäiltaa ulkona ja kuunneltiin musiikkia. Molemmat osasi laulujen sanoista yli 90 prosenttia.
Laulettiin, muisteltiin menneitä, tuijoteltiin intensiivisesti toisiamme. Hetkessä oli taikaa. Koko siinä illassa oli taikaa. Kerrankin oltiin vapaita molemmat – vapaita tekemään ihan mitä vain. En koskaan unohda miehen katsetta. Se oli täynnä rakkautta, halua ja intohimoa. Monessa tuijotuskisassa olisin saattanut hävitä, mutta nyt vain halusin tuijottaa. Miehen puhelimen piippaus keskeytti meidät. Mies tuli suutelemaan yllättäen. En osannut olla pahoillani.
Juomat oli loppu, lähdimme baariin. Fillareilla viiletimme lämpimässä kesäyössä kohti keskustaa. Kohtaus oli kuin suomileffasta – hyvästä sellaisesta. Rakastuin siihen hetkeen, kun ajoimme pimenevässä illassa polkupyörillä alamäkeen. Hiukset liehuivat, pyörien valokeilat olivat haaleita ja heiluvia. Baariin päästyämme keskityimme lähinnä suutelemaan. Mies sanoi: ”nyt kun olemme molemmat vapaita, haluaisin kokeilla, voisiko meistä tulla jotain”.
– Niin miekin, totesin. Suutelimme. Pitkään. Olin taivaissa.