Veden juomisen vaikeus

Tänään on kulunut 26. päivää siitä, kun aloin seuraamaan tarkemmin veden juontiani. Olen aina ollut todella huono juomaan vettä, juon vain silloin, kun suu alkaa kuivua, väsyttää ja tulee tunne, että nyt minä haluan vettä. Olen jostain lukenut, että tuossa vaiheessa ihminen kärsii jo nestehukasta, ja jos se pitää paikkaansa, minähän olen kärsinyt sitä koko ikäni.

Ajattelin jossain välissä, että tulisinkohan minä pirteämmäksi, lähtisiköhän tuo kamala pömppövatsani pois ja näyttäisikö ihoni paremmalta, jos kerrankin yrittäisin juoda vettä riittävästi.

No minähän päätin laittaa puhelimeeni vedenseuraajan ja sen mukaan minun pitäisi juoda n. 1400 ml päivässä. Olen ollut saavutuksestani aika ylpeä, sillä minulta on vain yksi päivä jäänyt alle tuon tavoitteen, ja kirjaan siihen jokaisen juomani kahvi ja vesilasin. Vain tällä tavoin olen pystynyt juomaan vettä pitkin päivää. Eikö kuulostakin aika oudolta… kun ei muuten pysty juomaan vettä?

Muutoksia?

Olenko sitten jo huomannut joitain muutoksia? No ehkä olen vähän pirteämpi ja vatsani toimii kyllä paremmin joka suhteessa, ramppaan vessassakin ihan alvariinsa. Toisaalta ymmärrän hyvin, jos olen koko ikäni, eli 40v juonut liian vähän, keholla kyllä menee aikaa tottuakseen tähän ihmeelliseen muutokseen, positiiviseen muutokseen.

Nuoruuden rääkki

Olen joskus juossut puol maratonin ja harjoittelin juoksemista aika kovalla tahdilla. Pyöräilin 6 km työmatkat, joskus jopa rullaluistelin, ja sen jälkeen suoraan lenkille. Enkö minä silloin sitten kärsinyt tuosta nestehukasta? En tiedä, en ainakaan tuntenut kärsiväni.

Poikkeuksia kyllä oli ja joskus pidemmällä joksulenkillä yli 20 asteen kesälämmössä, otin mukaani juoksuvyön, johon laitoin pari pientä juomapulloa. Ne riittivät useimmiten hyvin 10 km lenkille, mutta pidemmällä alkoi tulla kylmä. Se tarkoittaa nestevajausta. Jaksoin kuitenkin ihan hyvin juosta.

Nykypäivän laiskuus

Nyt minusta on tullut sen verran vanha, laiska ja mukavuudenhaluinen, etten enää viitsi rääkätä itseäni, eikä ole oikein mitään syytäkään. Koiralenkit ovat riittäneet oikein hyvin ja minä tiedän vuosien kokemuksesta, kohta minua puree kevätkärpänen, ja silloin kaivan juoksutossut taas esille pieneksi hetkeksi.

Tätä nykyään kaivan myös sähköpyöräni esille, ja hurautan mukavan lenkin mahdollisimman pienellä avustuksella, joskus otan avustuksen kokonaan pois ja sehän se tuntuu mukavalta.

Ups… pitääkin ottaa taas vesihörppy, mukavaa päivää Sinullekin ja vesipullollesi :)