On tammikuun 20. päivä ja ihan hyvä aika ottaa blogikirjoitus käyttöön. Tässä on vain pieni ongelma, etten tee oikein mitään asiaa yli kuukautta pidempään. Haluaisin kirjoittaa blogia ja kertoa ajatuksiani, jakaa pientä elämääni ja saada pari lukijaakin, mutta sitten minä taas lopetan. Miten saisin tehtyä tähän muutosta?

Kun puhutaan, että pitäisi blogin aiheeksi ottaa vain pari juttua, kirjoittaa niistä mistä itse pitää… mutta mitä jos sitä omaa tyyliä ei löydy, koskaan?

Minä kyllä pidän luonnosta ja koiran kanssa siellä kävelyistä, pidän monista asioita ja sitten taas on paljon asioita joista en pidä. Joten ehkä keskityn nyt sitten aluksi kirjoittamaan kaikesta josta pidän, ehkä tämä sitten muokkautuu itseni kaltaiseksi.

Sää

Tästä on hyvä aloittaa tämä blogi. Sillä kun nyt katson ulos, sataa lunta. Tai siis se on kuin luonta, mutta märkää sellaista, ei kuitenkaan räntää. Heh… menipä vaikeaksi, mutta sataa sieltä taivaalta kuitenkin jotain valkoista. Eilen illalla tuli vettä ja nyt lunta, eilen illalla maa oli liukas, kuin itse pirulainen, ja nyt siellä pystyy menemään ihan hyvin taas.

Koiraihminen kyttää säätä joka päivä, millaiset vaatteet laittaa päällensä, laitanko nastakengät, lenkkarit, kumpparit vaiko säänkestävät pitkävartiset. Laitanko koiralle toppapuvun vaiko sadetakin. Aina tuijotan sitä säätä, ja kun herpaannun hetkeksi, tai kysyn säätilannetta muilta, joudun katumaan valintojani heti kun pääsen ulko-ovelta 10 m päähän. Silloin sitä ei viitsi enää kääntyä ja vaihtaa vaatteita ja loppumatka 3-4 km menevät enemmän tai vähemmän mutisten omaa vaatevalintaa.

Eli sää on aika iso vaikuttaja koiraihmiselle. Mutta nyt minä en valita säätä, istun mukavasti sisätiloissa ja olen tietoinen siitä. Säässähän ei itsessään ole mitään vikaa, ei koskaan, vaan vika on väärin valikoiduissa vaatteissa, oli  lämmin taikka kylmä, kuivaa taikka märkää, ja peiliin pitää vaan katsoa, sieltä se valituksen kohde löytyy.

Minä tykkään kulkea vesisateessa, kun en kastu. Tykkään kulkea kylmässä, kun en palele ja tykkään kulkea kuumassa, jos laitoin minimaalisen vaatetuksen. Minä tykkään siis kaikista keleistä, melkein kaikista. Ai niin… se oli se vaatetus. Kyllä tykkään ihan kaikista keleistä.

Koiran sää

Koiramme Pyry taitaa olla nyt kanssani eri mieltä asiasta. Hän on vuoden ikäinen nuori jäbä, rodultaan Basenji, eli aika alkukantainen Afrikkalainen rotu, joka rakastaa lämmintä ihan luonnostaan. Vaikka hän inhoaa vesisadetta, en voisi kuitenkaan sanoa hänen inhoavan vettä. Ne pisarat tuntuvat varmasti inhottavilta kuonon päässä ja siistit pikku tassutkin likaantuvat, mutta hän kestää sen. Hänessähän on pientä kissamaisuutta havaittavissa, puhdistaakin itseään nuolemalla kuin kissa.

Oikein kylmän pakkasen vallitessa, hän ei lähesty ulko-ovea ulosmenon johdosta, vaan käpertyy sohvan nurkkaan. Mutta kun sinne ulos vihdoin pääsemme pakon saattelemana, hän ei nostele yhtään tassujaan, kunhan pysymme liikkeessä ja kohta saan itse huomata, että minähän se tässä palelen. Ei hänellä ole mikään kiire sisälle.

Pidän häntä siis aikamoisena selviytyjänä meidän luonnonoloissa ja hänen rotutaustansa huomioiden. Lämpöä rakastava sitkeä sissi.

****************************************************

Näin tämä tästä säästä tällä kertaa. En oikeastaan enää yhtään ihmettele, kun sanotaan, että jos et keksi mitään muuta asiaa, puhu säästä. Siitä löytyy Suomen oloissa aina puhuttavaa ja näköjään kirjoitettavaakin. Meidän sääolot kun ovat hyvin poikkeukselliset, mitään ilmanlaatua ei kestä kovin kauaa, vaan se saattaa muuttua jo saman päivän aikana hyvin radikaalistikin. Joten keskustelkaamme tulevaisuudessakin säästä, se on ihan mukava aihe.