Ennen vaihtoa ajattelin, että lähden matkaan ilman odotuksia. Joiltakin osin olen elänyt täällä niin. Kaupungista ja asuinalueesta ei juurikaan ollut tietoa, eikä opiskelusta täällä. Kummassakin olen yllättynyt iloisesti. Tämä kaupunki on ihana, vaikka onkin kallis. Opiskelua on paljon, mutta aiheet ovat kiinnostavia ja luennoilla oikeasti haluaa käydä. 

Luulin myös jättäväni odotukset vaihto-opiskelun yleisestä kulusta kotiin, mutta niistä on ollut ilmeisen hankalaa päästää irti. 

Annan esimerkin. Eilen 2.11, Tanskassa tai ainakin Kööpenhaminassa juhlittiin J-dagia. J-dag on vuosittainen Tuborgin jouluoluen julkistamis- ja juhlistamispäivä, jolloin kaikki lähtevät ulos. Ilmeisesti jossain jaettiin jopa ilmaisia jouluoluita. Mentoritkin muistuttivat, että tätä päivää ei kannata jättää väliin. Mutta mitä minä tein? Istuin kotona lukemassa. Syynä kotiinjäämiselle olivat esimerkiksi kasaantuneet opinnot ja lähestyvät deadlinet. Lokakuun aikana sain aika paljon vieraita tänne, joten rauhoittuminen ja opintoihin keskittyminen tuntui hyvältä idealta. Mutta.

Silti löysin itseni ajattelemasta, että miksi olen kotona. Miksen ole ulkona juhlimassa tai ylipäätään ulkona? Tuntui siltä, että kotiin jääminen oli jotenkin luovuttamista tai ”väärin” vaihdossa olemista. Kyllä minulla ilmeisesti olikin odotuksia vaihdossa olemisesta, jotka lopulta kuulostavat aika kliseisiltä. Odotin saavani hurjan joukon kavereita, joiden kaikkien nimeä en edes muista. Odotin juhlivani melkein joka viikko ja sitten panikoivani opinnoista muiden vaihtareiden kanssa. 

Miten kävi? Tutustuin kyllä ihmisiin, mutta monen tutun sijaan minulla on kolme hyvää kaveria, joiden nimet muistan. Eilen ei vaan tehty mitään, kun yhdellä on vieraita, toinen on käymässä kotona ja kolmas myöskin kiinni opinnoissa. Bileitä ja illanistujaisia on, mutta ei ehkä niin paljon kuin odotin. Se toki johtuu myös porukan pienuudesta ja siitä, että kaikki porukasta eivät ole niin alkoholiin meneviä. Muutamissa kaoottisissa vaihtaribileissä olen ollut, mutta kaikkien humalaisten jenkkien johdosta ne olivat juuri sitä, kaaoottisia.

Mitä minä sitten valitan, kun asiat tuntuvat olevan hyvin? Yritän tasapainolla sen välillä mitä itse haluan ja mitä luulen haluavani. Pääosin kun olen onnellinen. Tämä kaupunki on ihana ja tuntuu jo melkein kodilta. Saaduista kavereista yksi tuntuu siltä, että yhteyttä pidetään jälkeenkin päin. Vaikka opinnot tuntuvat kaatuvan päälle, haluan suoriutua niistä hyvin ja panostaa niihin. Tämä on minun tapani olla vaihtari ja suurimman osan ajasta olen siihen tyytyväinen.

Otsikko tulee hieman eriävästä tavasta viettää vaihtovuotta.