Ensimmäinen kuukausi

Hei äiti, olen vielä elossa.

Blogiin kirjoittelu unohtui muutamaksi viikoksi, kun oikeastaan mitään kirjoittamisen arvoista ei tapahtunut. Sight seeing-ähkyn jälkeen vaihtarikaverini sairastuivat ja itse keskityin opintoihin. Niiden kanssa nimittäin riittää tekemistä, mikä hieman yllätti. Toki tuli välillä vietettyä iltaa ja kierreltyä kaupoissa. Viime viikonloppuna tapahtui sitten hurjasti, kun sain poikaystäväni tänne tiiviin odottamisen jälkeen. Viikonloppuna keskityimme lähinnä yhdessä olemiseen, mutta kävimme myös kokeilemassa erilaisia ravintoloita, kahviloita, Tivolin sekä kävimme Christianiassa. Niistä kirjoittelen vähän myöhemmin pienehkön ”Näe, koe, tee Kööpenhaminassa” -postauksen myötä.

Tänään tulee täyteen ensimmäinen kuukausi tässä ihanassa kaupungissa. Sen perusteella listaan taas muutaman huomion:

Opiskelu vaatii enemmän työskentelyä kuin Suomessa. Toki käyn maisteritason kursseja, mutta itsenäistä opiskelua vaaditaan enemmän. Jokaiselle luennolle on noin 100 sivua luettavaa ja ilman lukemista ei pysy luennoilla mukana. Toisaalta arvostan sitä, että lukeminen on pätkitty viikon annoksiksi, ettei kaikki jää koetta edeltävälle viikolle. Tämäkin tosin on ilmeisesti tiedekuntakohtaista, sillä muut Helsingistä tulleet vaihtarit ihmettelivät lukemiseni määrää. He tosin joutuvat istumaan luennoilla melkein kahdeksan tuntia joka päivä.

Luennot ja opetus on huomattavasti korkeatasoisempaa Helsinkiin verrattuna. Luennoille on oikeasti ilo mennä. Luennoitsijat osaavat asiansa ja ovat vielä kiinnostuneita välittämään sitä eteenpäin. Lukulistat ovat hyvin perusteltuja ja sisältävät oikeasti kyseisien oppialojen avaintekstejä. Ei siis pelkkiä reader-tyyppisiä kirjoja.

Vapaa-ajalle löytyy edelleenkin paljon tekemistä. Kahviloita on joka kadunkulmassa ja kiinnostavia kauppoja löytyy kuin yllättäen. Myös erilaisten kulttuuritapahtumien tarjonta on loppumaton. Jos sää on hyvä, aikaa voi kuluttaa vain kävelemällä ympäriinsä ja nauttimalla tästä ihanan kaupungin tunnelmasta. 

Asumisen suhteen minulla on käynyt tuuri. Kämppikseni ja asuntoni ovat todella mukavia ja asumiskustannukset ovat kohtuuhintaiset verrattuna siihen mitä muut vaihtarit joutuvat maksamaan. Eilen taloyhtiö laittoi lämmityksen päälle, joten enää ei tarvitse jäätyä!

Sää on täällä erittäin vaihteleva. Ensimmäiset viikot oli suhteellisen lämmintä, mutta nyt huomaa selvästi syksyn alkaneen. Lämpötila on 10 asteen molemmin puolin. Olen myös päässyt ”nauttimaan” vesisateesta melkein enemmän kuin tarpeeksi.

Liikkuminen hoituu säästä huolimatta pääsääntöisesti pyörällä. Myös poikaystäväni päätyi vuokraamaan viikonlopun ajaksi pyörän, sillä sen kanssa liikkuminen on vain huomattavasti kätevämpää. Pitänee vain hankkia hieman paremmat hanskat sään kylmetessä. Pyöräkauppoja on täällä Norrebrossa lähes joka kadun kulmassa, joten oman pyörän ostaminen (ja sen Suomeen kuljettaminen) on alkanut kutkuttamaan. Ehkäpä! Julkista liikennettä olen hyödyntänyt vain lentokentälle mentäessä, joten suuria mielipiteitä siitä ei vielä ole.

Ihmiset ovat täällä ihania. Katukuvassa näkee paljon hyväntuulisia ja tyylikkäitä ihmisiä. Pidän tanskalaisten tyylistä ja olemuksesta, koska se on samalla hyvällä tavalla tyylikästä ja rentoa. Pohjoismaalaiselle smalltalkin puute ei ole ongelma, mutta hirveän moneen tanskalaiseen en ole kämppikseni lisäksi vielä tutustunut.

Rahaa ja kalleutta ei ole tullut hirveästi ajateltua. Yritän olla kääntämättä kruunumääriä euroiksi, mutta toisaalta en ole hirveästi tuhlaillutkaan. Hintataso on suurinpiirtein sama kuin Suomessakin, mutta ehkä hieman korkeampi. Tanskalaisissa vaatekaupoissa kalleutta on tullut mietittyä, mutta toisaalta tanskalaiset merkit ovat verrattavissa suomalaisiin kalleudessaan. Onneksi se yleensä johtuu hyvästä laadusta ja pohjoismaalaisesta tuotannosta, jolloin hyvästä työnjäljestä mielellään maksaakin.

Kuva humanistisen tiedekunnan kampukselta Amagerista