Perillä

Se kolme viikkoa, mikä viime postauksessa oli jäljellä, meni liiankin nopeasti. Ehdin käymään festareilla, viemään tavaroita toiselle puolelle Suomea, pitämään ihanat läksiäiset ja käymään toisissa, sekä hermoilemaan vähän kaikesta. Yritin kovasti olla ajattelematta lähtemistä, vaikka sitä tuli sitten ajateltua kaiken säätämisen johdosta. Pari viimeistä päivää yritin ihan aktiivisesti olla ajattelematta ja nauttia viimeisistä hetkistä. Välillä se onnistui ja välillä ei. Eilinen oli yksi rankimmista päivistä mitä olen kokenut. Siitä huolimatta tai sen johdosta olen ylpeä itsestäni, että rohkenin lähteä tänne. Kiitos kaikille, jotka on jaksaneet muistuttaa siitä.

Sitten kevyempiin asioihin. Onhan tämä nyt hieno kaupunki! Sen päivän aikana, mitä olen täällä ehtinyt olla on tapahtunut vain positiivisia asioita. Hakiessani vaihtopaikkaa ilmoittauduin myös mentori-ohjelmaan, eli käytännössä hain kv-tuutoria. Kööpenhaminan Yliopistossa mentorit muunmuassa tarjoutuvat hakemaan vaihtarin lentokentältä ja saattamaan hänet asunnolleen. Ennen vaihtoa tuli mentorin kanssa vaihdettua vain yksi sähköposti ja kun hänestä ei lähdön tullessa kuulunut mitään, en odottanut ketään lentokentälle vastaan. Olin alustavasti sopinut kämppikseni kanssa, että hän tulisi vastaan läheiselle metroasemalle. Päästessäni lentokentältä ulos mentorini oli kuitenkin vastassa! Helpotus oli suuri, sillä hänellä oli myös auto eikä tarvinnut lähteä seikkailemaan julkisten avulla perille. (En tiedä olisiko minusta siinä vaiheessa ollut siihen.) Päädyin asunnolle vähän ennen puolta yötä Suomen aikaa ja menin lähes suoraan nukkumaan.

Näkymä huoneeseeni

 

Ensimmäinen aamu Kööpenhaminassa valkeni aurinkoisena. Tulin Kööpenhaminaan yhtä päivää ennen orientoivien opintojen alkua, joten tälle päivälle minulla ei ollut mitään ihmeellistä ohjelmaa. Tarkoituksena oli vain tutustua kaupunkiin ja ympäristöön, sekä hoitaa pari byrokraattista asiaa pois alta. Aamiaisen ja huoneen järjestelyn jälkeen kävin jalkaisin tutkimassa lähiympäristöä. Viime postauksessa olin laittanut asuinalueeni nimen väärin, asuntoni sijaitseekin Nordvestin alueella, mikä on Norrebron vieressä. Ensimmäisen kävelyn perusteella aluetta voi kuvailla hyvinkin Kalliomaiseksi. Joka puolella on pieniä etnisiä kauppoja ja kioskeja. Läheltä löytyvät myös tärkeimmät ruokakaupat ja pankki. Hyvä tuuri siis, kuten mentorinikin sanoi.

Kööpenhaminassa on todella paljon pyöriä ja pyöräilijöitä, niitä ei voi olla huomaamatta. Ihastuin heti siihen, miten liikennejärjestelyt suosivat pyöräilijöitä. Autoteiden ja kävelyteiden välissä menee pyöräilijöille tarkoitetut leveät pyörätiet, joilla on erittäin helppo ajaa. Kyllä samaisia kaistoja voi nähdä myös Helsingissä, mutta ne ovat naurettavan pieniä ja suhteellisen epäkäytännöllisiä verrattuna Kööpenhaminan vastaaviin. Syntymäkaupungista asti muutettuani olen ikävöinyt pyöräilemistä ja nyt pääsen tekemään sitä koko syksyn!

Pyörien säilytyskapasiteettikin on hieman erilainen

 

Punainen menopelini

 

Kaupunkiin tutustumisen lisäksi hoidin pakolliset byrokraattiset asiat alta pois. Kävin hakemassa International Officesta tanskalaisen opiskelijakorttini. International Office sijaitsee Kööpenhaminan yliopiston päärakennuksessa, mitä pääsin nyt näkemään joiltakin osin. Jos orientoivaan ohjelmaan sopii, menen perjantaina osallistumaan Matriculation Ceremonyyn, mikä pidetään myöskin siellä. Lisäksi kävin rekisteröitymässä paikalliseen, Kelaan verrattavissa olevaan järjestelmään, josta sain tanskalaisen sosiaaliturvatunnuksen ja oma-lääkärin yhteystiedot. Lopuksi kävin pyörimässä paikallisen valtiotieteellisen kampuksella, missä huomenna alkavat orientoivat opinnot.

Yliopiston päärakennus

 

Olen jo pariin otteeseen kuullut Kööpenhaminan yhdistävän Berliinin ja Tukholman parhaat puolet. Ensimmäisen päivän perusteella olen samaa mieltä. Ainakin ensivaikutelmaltaan Kööpenhamina on ihana ja fiilis tulevan syksyn kannalta on erittäin hyvä.

Näkymä sisäpihalle – voiko tämän kaupunkimaisempaa näkymää olla?