Bad hair day

Nyt se sitten tapahtui. Peilistä katsoo 80-luvun rokkari-wannabe.

Välttelin vuosia kampaamokäyntejä Italiassa. Hennot suomalaiset hiukseni on leikattu vuosien varrella sekä erittäin hyvin (mm. Lontoossa, kampaajana ruotsalainen kaverini), että hyvin huonosti (mm. eräässä pohjois-Helsinkiläisessä kampaamossa). Suhtauduin siis terveellä epäluulolla italialaisiin kampaajiin jotka ovat tottuneet leikkaamaan paksuja ja runsaita hiuksia. (Täällä siilin ajelu niskaan pitkien hiusten alle on ihan vanha kikka jolla kuontaloa kesäisin kevennetään, ja vähimmilläänkin napsuvat railakkaasti ne ohennussakset). Värjäyksestä puhumattakaan. 

Italiaan muuton jälkeen kävin vuosia kampaajalla vain Suomessa lomaillessani. Joskus varasin ajan tutulle luottokampaajalle jo ennen lentojen varaamista jotta varmasti sain ajan! Kotimaanreissut ovat kuitenkin few and far between, joten pari viimeisen vuoden aikana uskaltauduin lopulta entisen hoitolapseni isän käsittelyyn. Siis kampaamokäsittelyyn! Vaimollansa ja lapsellansa kun on hyvin samantapainen liinatukka kuin minullakin, ajattelin että kovin pahasti ei voi mennä pieleen. Eikä mennytkään. Ongelmana vain on se, että kyseinen salonki on nykyään kaukana sekä asunnosta että työpaikasta, enkä pääse sinne siis juuri koskaan. 

Tukkatilanne oli eilen siis jokseenkin masentava, ja päätin että edes pari senttiä latvoista pitää saada siistittyä pois ennen tämänpäiväistä lentoa. Menin siis töiden jälkeen kotia lähellä olevaan kampaamoon, jossa olen aiemmin käynyt ”tutustumassa”: laitattamassa kampauksen (tuli hyvä) ja katsastamassa että kampaajat ovat kohtalaisen osaavan oloisia. Kuinka pahasti voi mennä pieleen pelkkä latvojen tasoitus?

Pahasti.

Ne kammotut ohennussakset otettiin esiin ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli kuontalosta jäljellä kolmasosa. Rajusti ohennettu päällinen, ja muutama haiven takatukkaa. Tämä look ei pukenut erityisen hyvin edes Bon Jovia 80-luvulla, minua vielä vähemmän.

Juoksin kotiin suihkuun pörröä taltuttamaan. Seuraavat kuukaudet mennäänkin sitten ne kolme jäljellä olevaa haituvaa tiukasti ponnarilla. Tai kunhan palaan, menen anelemaan että se Firenzessä työskentelevä tuttu kampaaja tekee jotain.