Burian-tuuli toi kotoisan olon
Burian-tuuli toi viikonloppuna mukanaan lumipyryn ja pakkasen. Jos en olisi ollut aamulla jo melkein myöhässä, olisin pysähtynyt ottamaan lumisesta maisemasta kuvan koska oli kyllä todella kaunista! Nyt on tyytyminen kuitenkin vain työpaikan pihamaalta otettuun valokuvaan. Todistettavasti lunta kuitenkin on siis satanut!
Ennen Italiassa asumista en juurikaan ollut tutustunut eri tuuliin ja niiden nimiin. Sirocosta olin joskus kuullut puhuttavan, mutta Libeccio, Maestrale, ja muut sankarit olivat kyllä ihan tuntemattomia. Toskana rajautuu idässä ja pohjoisessa Apenniineihin, siis vuoriin, jotka pitävät yleensä pahemmat Siperiasta ja pohjois-Euroopasta saapuvat huonon sään rintamat hyvin kurissa. Niinpä tälläkin kertaa suurin osa lumisateista jäi Italian itä-rannikolle ja etelään, täällä on toistaiseksi tullut vain muutama sentti, kuten kuvasta näkyy. Tuulten vaikutuksen huomaa täällä kyllä todella vahvasti. Joskus avaa oven ja tuntuu kuin joku olisi laittanut jättimäisen hiustenkuivaajan päälle. Silloin on usein kyseessä Saharasta puhaltava Sirocco jonka mukana lentävä pöly ja hiekka hunnuttaa autotkin. Toisaalta olen myös oppinut, että tiettyjen tuulien puhaltaessa ei pidä laittaa pyykkejä ulos kuivumaan koska ne alkavat haista! Kukapa olisi arvannut!
Huomaan kyllä muutenkin italialaistuneeni näiden vuosien aikana. Suomalaisena ajatus kesärenkailla lumessa ja pakkasessa ajamisesta tuntui alkuun kuumottavalta. Olen täällä kuitenkin oppinut, ettei ne talvirenkaat ole mikään autuaaksi tekevä asia. Sentään eilen moottoritiellä en ihan täyttä häkää silti viitsinyt ajaa kun pyrytti vähän matkaa oikein kunnolla. Nyt toisaalta kuitenkin jo vähän hymyilyttää kun mietin kuinka huolissani olin ensimmäisenä autotalvena liukkaudesta. Hyvin pärjää kesärenkaillakin kunhan on vähän varovainen! Lain vaatimat ketjut on takakontissa jos oikein tiukka paikka tulee, mutta tosiasiassa en osaa niitä edes laittaa. Pitäisi esittää ”neitonen hädässä” -kortti ja toivoa että joku pysähtyisi auttamaan.
Enemmän täällä liikenteen ja lumen yhdistelmässä pelottavaa on kuitenkin muut autoilijat. Italialaisilla kun ei usein oikein ole käsitystä eikä kokemusta liukkaalla ajamisesta. Toistaiseksi asun viikot kuitenkin vielä täällä maaseudulla, jossa liikennettä on melko vähän. Joskus tielle osuu peuroja ja villisikoja, eilen näin mäyrän.
Tänään illalla alkoi taas pyryttää Firenzessä. Saa nähdä minkälaiseen säähän huomisaamuna herätään. Kuva ei ole kummoinen mutta hiutaleiden leijailu katulampun valossa sai niin kotoisan olon aikaan että piti kuitenkin yrittää.
Kaipaan pakkaslumen narinaa jalkojen alla ja lumisen maiseman hiljaisuutta.
