L’unta!

 

2DA3D29E-5667-467C-9A03-B81DB47A397D.jpegOtsikko oli puheimen autocorrect mutta oikeastaan pidän tuosta italialaistetusta kirjoitusasusta joten olkoon noin.

Heräsin eilen ”lumikaaokseen”. Lähetin viestin pomolle, joka oli jo edellisenä iltana lähtiessään epäillyt, että torstaina toimisto saattaisi pitää ovet säpissä sään takia. Teillä oli parikymmentä senttiä lunta ja taivaan pilvikate näytti siltä ettei lumisade ihan heti hellittäisi. Ilmoitin siis jääväni suosiolla kotiin, keitin itselleni kupin teetä ja palasin sänkyyn katsomaan Netflixiä aamuhämärässä. Kiitos Burian. Olin todella ylimääräisen vapaan aamun tarpeessa! En muista edellistä kertaa jolloin olisin voinut ottaa aamun noin letkeästi omaan tahtiin.

Aamun paremmin valjettua vetäisin vaatteet päälle, saappaat jalkaan ja lähdin kävelylle. Asun pienen pienessä kylässä Chiantin maaseudulla ja kylänraitilla olikin sitten kaikki muutkin! Nuoret (n. 10kpl koko kylässä) olivat lumisotaa, ja joku oli ehtinyt väsätä lumiukon tien viereen, tosin porkkanan paikka keskimmäisessä pallossa hämmensi meikäläistä hiukan (!?).  Olipa joku löytänyt lapselleen jostain pulkan! Ehdin myös naureskelemaan eräälle herralle, joka oli päättänyt lähteä uhmaamaan keliä pikkuautollaan, ja jäänyt saman tien sutimaan mäkeen pääsemättä enää kumpaankaan suuntaan. Karma is a bitch ja kymmenen askelta myöhemmin pyllähdin itse siihen samaan mäkeen takamukselleni.

4B3CEA2A-17EA-4E51-A1E3-81FE1A3DDE9D.jpeg

Tänään säätiedotus lupasi plussaa ja suuri osa teistä oli tietojen mukaan ehditty auraamaan ja suolaamaan, joten päätin lähteä töihin. Ensimmäiset 10km manasin mielessäni ”todella huono idea, todella todella huono idea!” auton jumittuessa ensin parkkipaikalle ja lipsuessa sitten maalaisteiden mutkia ja mäkiä ylös ja alas. Isommille teille päästyä tilanne onneksi helpotti, taivaat aukesivat ja alkoi kaatosade, joka ei sitten olekaan enää hellittänyt. Että se niistä lumista. Tienpientareen nupulla olleet narsissit olivat jo kuukahtaneet edellisten päivien pakkasten aikana, oliivit ovat kärsineet viime kesän kuivuuden jälkeen yltiömärästä talvesta, ja nyt vielä painava lumi on aiheuttanut paikkapaikon omat tuhonsa. Pörssimeklareille tiedoksi, näen horisontissa italialaisen oliiviöljyn kurssin nousevan!
 

Toivottavasti kevät tulee pian.

Suhteet Oma elämä

Burian-tuuli toi kotoisan olon

2e53cb2d-40ba-4b4e-ae0b-befc88b2aec8.jpegBurian-tuuli toi viikonloppuna mukanaan lumipyryn ja pakkasen. Jos en olisi ollut aamulla jo melkein myöhässä, olisin pysähtynyt ottamaan lumisesta maisemasta kuvan koska oli kyllä todella kaunista! Nyt on tyytyminen kuitenkin vain työpaikan pihamaalta otettuun valokuvaan. Todistettavasti lunta kuitenkin on siis satanut!

Ennen Italiassa asumista en juurikaan ollut tutustunut eri tuuliin ja niiden nimiin. Sirocosta olin joskus kuullut puhuttavan, mutta Libeccio, Maestrale, ja muut sankarit olivat kyllä ihan tuntemattomia. Toskana rajautuu idässä ja pohjoisessa Apenniineihin, siis vuoriin, jotka pitävät yleensä pahemmat Siperiasta ja pohjois-Euroopasta saapuvat huonon sään rintamat hyvin kurissa. Niinpä tälläkin kertaa suurin osa lumisateista jäi Italian itä-rannikolle ja etelään, täällä on toistaiseksi tullut vain muutama sentti, kuten kuvasta näkyy. Tuulten vaikutuksen huomaa täällä kyllä todella vahvasti. Joskus avaa oven ja tuntuu kuin joku olisi laittanut jättimäisen hiustenkuivaajan päälle. Silloin on usein kyseessä Saharasta puhaltava Sirocco jonka mukana lentävä pöly ja hiekka hunnuttaa autotkin. Toisaalta olen myös oppinut, että tiettyjen tuulien puhaltaessa ei pidä laittaa pyykkejä ulos kuivumaan koska ne alkavat haista! Kukapa olisi arvannut! 

Huomaan kyllä muutenkin italialaistuneeni näiden vuosien aikana. Suomalaisena ajatus kesärenkailla lumessa ja pakkasessa ajamisesta tuntui alkuun kuumottavalta. Olen täällä kuitenkin oppinut, ettei ne talvirenkaat ole mikään autuaaksi tekevä asia. Sentään eilen moottoritiellä en ihan täyttä häkää silti viitsinyt ajaa kun pyrytti vähän matkaa oikein kunnolla. Nyt toisaalta kuitenkin jo vähän hymyilyttää kun mietin kuinka huolissani olin ensimmäisenä autotalvena liukkaudesta. Hyvin pärjää kesärenkaillakin kunhan on vähän varovainen! Lain vaatimat ketjut on takakontissa jos oikein tiukka paikka tulee, mutta tosiasiassa en osaa niitä edes laittaa. Pitäisi esittää ”neitonen hädässä” -kortti ja toivoa että joku pysähtyisi auttamaan.

Enemmän täällä liikenteen ja lumen yhdistelmässä pelottavaa on kuitenkin muut autoilijat. Italialaisilla kun ei usein oikein ole käsitystä eikä kokemusta liukkaalla ajamisesta. Toistaiseksi asun viikot kuitenkin vielä täällä maaseudulla, jossa liikennettä on melko vähän. Joskus tielle osuu peuroja ja villisikoja, eilen näin mäyrän.

Tänään illalla alkoi taas pyryttää Firenzessä. Saa nähdä minkälaiseen säähän huomisaamuna herätään. Kuva ei ole kummoinen mutta hiutaleiden leijailu katulampun valossa sai niin kotoisan olon aikaan että piti kuitenkin yrittää.

Kaipaan pakkaslumen narinaa jalkojen alla ja lumisen maiseman hiljaisuutta. 

B5736C2B-A49C-4BF6-9F6A-E74527F69188.jpeg

 

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään