Kävin tänään ensimmäistä kertaa Italiassa verikokeissa (kunnan virastossa!). Jotenkin olen kaikkien näiden vuosien aikana onnistunut välttämaan tämän kokemuksen, mutta tänään tuli sekin nähtyä! Ei laitettu tyynyä käsivarren alle, ei kyselty otetaanko oikeasta vai vasemmasta. Käsivarsi paljaaksi ja tuik, putkilot isoihin pusseihin aiempien potilaiden putkiloiden seuraan ja ”avanti il prossimo!” Seuraava! Koko operaatioon meni varmaan noin minuutti, ja jos putkiloita olisi tarvinnut ottaa vähemmän, en ehkä olisi ehtinyt edes takapuoltani laskea tuolille. 

Olen tässä viimeaikoina joutunut sompailemaan italialaisessa terveydenhuollossa vähän useamminkin, ja peilannut tätä paikallista todellisuutta siihen miten suomalainen terveydenhuolto toimii. 

Ensinäkin en ole koskaan kuullut vielä että kenenkään työpaikalla olisi työterveydenhuolto. Siis en sano, etteikö sellaista saata olla olemassa esim. isoissa kansainvälisissä firmoissa Milanossa, mutta täällä keski-Italiassa se taitaa olla ihan tuntematon käsite. Tällä ei myöskään ole terveysasemia samalla tavalla kuin Suomessa. 

Kun muutat Italiaan ja siirryt lopulta (ei muuten ihan simppeli operaatio, siitä ehkä lisää toiste) Italian terveydenhuoltojärjestelmään, saat valita listasta itsellesi omalääkärin. Valintaperusteena on yleensä kenellä lääkärillä nyt sattuu olemaan tilaa uusille potilaille, ja kuinka lähellä vastaanotto sijaitsee, sekä vastaanoton aukioloajat, jotka todennäköisesti ovat lähes mahdottomat kenellekään tavallista toimistotyötä tekevälle. Tälle omalääkärille olisi sitten tarkoitus mennä joka kerta kun on tarvetta hoitaa terveyttä. Terveyden- tai sairaanhoitajia taitaa tavata vain sairaaloissa.

Lääkärin vastaanotto on usein jonkun asuintalon huoneisto johon on tehty odotustila ja ”vastaanotto”, eli huone jossa tohtori istuu tietokoneensa kanssa. Jos oikein onni käy, niin varusteluna saattaa olla jopa tutkimuspöytä, verenpainemittari ja stetoskooppi. Olen myös ollut eräällä vastaanotolla joka oli suurinpiirtein siivouskomeron kokoinen.

Jos ja kun lääkärisi sitten päättää tilanteen vaativan antibioottien lisäksi varsinaisia tutkimuksia, hän kirjoittaa sinulle lähetteen, jolla voit varata ajan joko julkiselta puolelta sairaalasta (odotusaika viikoista kuukausiin) tai yksityiseltä. Kummastakin joudut maksamaan. Hinta riippuu vähän siitä mitä tehdään, mutta onpa käynyt joskus niinkin että yksityiseltä sai ajan nopeammin ja hinta oli huokeampi kuin julkisen puolen lähetteen ”digitalisointimaksu” ja muut mukavat byrokratialisät joilla kuluja katetaan. Mainittakoon nyt myös, että julkisen terveydenhuollon maksut ovat tulosidonnaisia, mutta halvimmassakin luokassa pelkillä minimimaksulla hintaa kuitenkin kertyy nopeasti.

Röntgenkuvat ja konsultoineen lääkärin lausunto kainolossa palaat sitten omalääkärillesi, hän arvioi lausunnon perusteella seuraavat askeleet. Joskus tämä Italian ympäriajo tukimuksesta toiseen ja aina välissä pit stopille omalle tohtorille voi kestää kuukausia, koska jokaiseen tutkimukseen ajan saamisessa voi kestää. Nyt muuten myös huomio! Ei ole täällä ongelmia potilastietojen turvallisuuden vaarantumisesta urkkimisen takia (mm. HS 7.1 ja muut mediat tammikuussa) koska itse saat säilyttää kaikki kuvat, CD:t, tulokset ja arviot omassa kotiarkistossasi. Sitten pitäisi vaan myös muistaa aina kantaa se mappi mukana kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin joissa saattaa tulla tarvetta, mutta niin kauan kun kotiisi ei fyysisesti murtauduta, ovat tietosi taatusti saatavilla vain omalla luvallasi! 

Kun kyseinen ralli sitten joskus tuottaa toivottua tulosta ja ongelman juuri on löytynyt, niin palaat vielä kerran omalääkärillesi joka määrää sopivat tropit joilla homma hoidetaan. Tässä tulee operaation paras kohta: välttämättömät reseptilääkkeet ovat ilmaisia! Mutta johan muutama satanen onkin liihotellut lompakostasi parempiin taskuihin, joten onhan se ihan kohtuullista!