4D : Olen joulunvihaaja
Siinäpä se tulikin, tuo suuri tunnustus. Lapsena sitä vielä jotenkin odotti joulua ja itse päivään liittyi mystinen, harras ja rauhallinen tunnelma. Isovanhempien pöytä notkui herkkuja eikä kenelläkään ollut paha mieli. Leikittiin piilosta, laulettiin joitain tarkasti valittuja kauniita biisejä pianon säestyksellä ja kotiin palatessa odotti lämmin koristellun kuusen hehku. Joulupyhät maattiin sängyssä lukemassa lahjaksi saatuja kirjoja suklaata ja pipareita syöden.
Aiemmin sitä kuuluisaa joulumieltä siis olikin. Enää en välitä jouluruoista. En pipareista enkä järin ylettömästä suklaan syönnistä. Suklaa on hyvää kun sitä on välillä tarjolla. Joulun jälkeen on aina sellainen olo, ettei halua enää ikinä nähdäkään suklaata.
Joululaulut ovat varmaan kamalinta musiikkia mitä tiedän. Ok, myönnän, on pari hyvää. Walking in the Air, Poguesin Fairytale of New York, Chris Rean Driving Home for Christmas. Siinä se.
Kinkun paistosta tulee hirveä haju koko asuntoon. En tavallisesti mitenkään ällöksy lihan hajua mutta kinkku on poikkeus. Riisipuuroa voin syödä, mutta vähän koska puuro on jotenkin todella kermaista ja täyttävää. Ei vaan uppoa.
Tortut menettelee. Glögi on hyvää, joskin yleensä makuuni ihan liian makeaa. Kaloista (kylmäsavu, graavi, lämminsavu) kyllä pidän ja niitä syön mielelläni, etenkin mummin tekeminä, vaikkei joulu olisikaan. Tässä kohtaa myös etiikka tekee poikkeuksen tai jonkinlaisen mutkan; olen syönyt niin hyvää kalaa koko elämäni ja seurannut isovanhempien kalastusta vierestä, etten näe kohtuullista kalastusta samanlaisena ekologisena ongelmana kuin vaikkapa maidon- tai lihantuotantoa. Tosin tuskinpa se minkäänlainen ongelma siellä onkaan, missä isovanhempani kalastavat. Maailman meret ovatkin sitten kokonaan toinen juttu.
Lahjojen ostamiseen liittyvä kulutushurmio on yhtä vastenmielinen ilmiö kuin muutkin vastaavat. Onneksi nykyään on mahdollista sijoittaa lahjarahat vaikka hyväntekeväisyyteen tai ostaa läheiselle lahjakortti mieluiseen ravintolaan, hierontaan tms. Ja tietysti huolella valitut herkut ja tee tai kahvi ilahduttavat varmaan ketä tahansa. En ole joululahjojen ostamista vastaan vaan turhien asioiden ostamista vastaan. Ja monilla – yllättävän monilla, on nykyisin jo kaikkea.
Joulussa ja joulun ajassa häiritsee myös tietty pysähtyneisyys. Kaupat ovat kiinni ja ihmiset perheineen kotona. Ei ketään tai mitään missään. En ole järin kotikissa, alkaa nopeasti ahdistaa etenkin jos olosuhteet ovat ikään kuin pakottaneet kotoiluun. Alkaa tuntua että seinät kaatuvat päälle. Pakko alkaa hätäpäissään siivota kun ei enää jaksa tuijottaa töllöä. Märkä ja pimeä ulkona laskevat jo muutenkin matalaa mielialaa. Yöllä on vaikea nukkua kun päivän aktiivisuussaldo rajoittuu lyhyeen kävelyyn ulkona.
Joulu on kuitenkin siitä kiva, että tietää pimeän vuodenajan alkavan väistyä pikkuhiljaa. Jos on ollut huono vuosi, tietää että se on kohta ohi. Itsellä joulua seuraa aina pienoinen helpotus: nyt se on ohi eikä tule ainakaan heti takaisin. Lanttulaatikolle ja rosollille voi taas sanoa heipat vuodeksi. Sekä tietenkin hirveille lauluille, punaisille lakeille ja tuttujen jouluhössötykselle.
Kymmenen joulukliseetä:
- päivän pitää olla paras, täydellinen: siksi kaikki stressaavat ja päivä on kaikkea muuta kuin paras
- joku syö niin paljon, että on mentävä pitkäkseen sohvalle ja otettava närästyslääke
- pöydässä vaari sanoo ”Otahan kinkkua” vaikka olen jättänyt kinkun väliin viimeiset viisi vuotta
- ainakin yksi lapsi on pettynyt lahjoihinsa
- ruokaa on niin montaa eri sorttia, että jokin laji unohtuu aina pöydästä ja jää jääkaappiin (esimerkiksi sitruunasilakka, silli tai valkohomejuusto) ja mummi voivottelee unohdustaan pitkään
- kirkot tursuvat jengiä vaikka muuten siellä ei käydä koskaan
- kaupassa joulun alla käydessä vähintään yksi vihaisen näköinen ihminen tönäisee sinua korillaan tai kärryllään
- aattoiltana (24.) juodaan liikaa punkkua ja riidellään
- pöydässä joku tokaisee ruoan olevan vielä parempaa kuin edellisinä vuosina
- työpaikan pikkujouluissa vähintään yksi vetää hirveät perskännit ja menee iskemään tsiigaamansa työkaveria huonoin tuloksin