Arkilauantai, jona siivotaan ja hoidetaan kauneutta
Tänä lauantaina tunsin herätessäni pohjatonta väsymystä ja lievää päänsärkyä, vaikka olin nukkunut ihan hyvin. Oli sellainen olo, ettei jaksa tehdä tänään yhtään mitään.
Onneksi päätin jo aikaisemmin viikolla sottaista huushollia katsellessani, että viikonloppuna siivoan.
Niinpä vaihdoin lakanat, varasin pyykkituvan huomiselle, imuroin, pesin lattiat, lajittelin tuoleilla ja sohvalla lojuneet vaatteet pyykkiin/takaisin kaappiin, pesin astiapinon ja hellan, sekä vessan. Vein kaikki täydet roskikset ja pesin oksennusrefleksiä pidätellen biojätteen. Putsasin roskiskaapin ja pyyhin keittiön pinnat muutamista murusista.
Ulkona oli lempeät 24 astetta lämmintä ja olin pelkkää hikeä, kun vihdoin raahauduin suihkuun. Poistin jalkakarvat, mutta jätin tukan pesemättä tarkoituksena värjätä se myöhemmin. Rasvasin itseni kevyesti sävyttävällä vartalovoiteella. Laitoin punaista huulirasvaa ja kulmageeliä. Puin päälle shortsit ja t-paidan ja lähdin kauppaan.
Ostin haukea, ylikalliita mutta superhyviä kookosjogurtteja, jätskiä, kaurasipsejä (saa nähdä, ovatko mistään kotoisin…), herneitä, kahta erilaista aurinkorasvaa, dödön ja mansikoita.
Keitin iltapäiväkahvit ja söin eilistä kesäpyttipannua. Makasin parvekkeen sohvalla ja kuuntelin Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua. Liikutuin. En pyytänyt ketään ulos, enkä kaivannut seuraa. Söin jäätelöä ja pohdiskelin, pääseekö hauki pataan tänään vai huomenna. Nuuskin uusia aurinkorasvojani, joista toinen tuoksui ihanalta. Paljastus: olen tuoksuihminen henkeen ja vereen. Rakastetut jaksavat aina ihmetellä tarvettani tuoksutella heidän ihonsa jokainen neliösentti päästä varpaisiin. I call it heaven.
Tiskatessa soi Vesta ja Coco Rosie. ”Vittu hiljaa!” huusin kirkon kelloille ja paiskasin ikkunan kiinni. Mietin eikö jonossa mansikkakojulle takanani seissyt seurakunnan työntekijä tunnistanut minua vai eikö hän vain halunnut tervehtiä. Hänellä oli pieni tytär mukanaan, minulla paljaat jalat ja niin iso huppari, että shortsini peittyivät sen alle. Työminä on asiallinen, ulospäinsuuntautunut ja sopivan neutraali, siviiliminä keski-ikäisten kummeksuvien katseiden kohde ja mielipiteiden jakaja. Sellainen olen aina ollut.
Tällaisina päivinä rakastan yksinoloa, vedän sitä keuhkoihini kuin puhdasta ilmaa metsässä.
Kesäillat ovat listan kärjessä, kun listaan ihania asioita. Pastellitaivas ja puissa pienet vihreät lehdet, hämärä joka maalaa kaupungin sinisellä. Lyhentyneet helmat ja lahkeet, rentoutuneet hartiat, piknikit ja puistobisset ja autiot rannat, paljaat jalat, elän välittömästi kevyemmin ja paremmin, kun lämpötila kohoaa ja valo lisääntyy. Herään ja ihastelen luontoa, teen vihdoin uuden soittolistan. Ajattelen villivihannesten keräämistä ja uutta uimapukua. Miehiä ja naisia, kuuta ja aurinkoa. Valkoinen matchaa niin nätisti mustan kanssa. Valo pimeän.
Suljen silmät, kun lämmin hyvän olon aalto kulkee lävitseni. Vapaus on paras asia, johan sen Tuutikkikin tiesi.
Soittolista
Hurray For The Riff Raff – The Body Electric
SOAK – B a noBody
Isobel Anderson – Waiting For You
Jess Morgan – Modern World
Benjamin Francis Leftwich – In the Open
Ryan Adams – Come Pick Me Up
ja muita loistavia listasta nimeltä Infinite Indie Folk
PST.! Musiikkia monipuolisesti ja järjettömän hauskasti käsittelevä verkkojulkaisu Nuorgam (http://www.nrgm.fi/) on auki toukokuun loppuun saakka. Tämä on riippumatonta, vapaaehtoisvoimin pyörivää musiikkijournalismia, joka on poikkeuksellista Suomessa. Menkää tsiigaan.