Sä et oo ruma
Jälkikäteen muistan viimeisestä keskustelusta puhelimessa vain yhden lauseen.
”Sä et oo ruma! Sä oot helvetin kaunis ja seksikäs nainen.”
Makustelen sanoja apteekin jonossa, matkalla terapiaan, tiskatessani pelkät rintaliivit yllä, sohvalla lempisarjani parissa ja aamuisin, kun levitän kosteusvoidetta iholle. Että minä koko pienen elämäni olen kokenut niin. Tuijottanut itseäni peilistä, nähnyt liian pienet rinnat ja liian isot nännipihat, paksut reidet ja kapeat ranteet. Syvään hengittäessä näkyviin tulevat kylkiluut ja hiukset, jotka eivät asetu mitenkään – ovat kiharat ja suorat ja jotain niiden väliltä, kuivat alhaalta ja ylhäältä rasvaiset.
Miten paljon rahaa olen kuluttanut tuotteisiin jotka lupaavat tehdä kasvoista pehmeät kuin vauvan pylly…
Miten en ole kyseenalaistanut hetkeäkään tyttöjä joista oli ok kysellä miksen suorista hiuksiani / käytä rintaliivejä, meikkaa enempää jne.
Miten korviini ovat jääneet kaikki yksittäiset ilkeydet ikään kuin yhdenkään puolitutun mielipiteellä olisi mitään väliä.
Kuinka olen ihaillut ystäviäni ja kaikkea mikä ei ole minua, minussa. En ole nähnyt sitä, että voin syödä mitä tahansa lihomatta ja vaeltaa ilman että jalkani ja selkäni ovat koskaan kipeät. Huomiotta ovat jääneet kapea vyötäröni, sirot solisluut, jäänsiniset silmät ja tapa, jolla käytän käsiäni kun puhun minulle tärkeistä asioista. En ole nähnyt huulteni kaarta enkä tuntenut kehoni sileyttä, en arvostanut sitä että tuoksun pitkän päivänkin jälkeen lähinnä käyttämältäni tuoksulta tai deodorantilta. Kynteni ovat pienet mutta vahvat. En ole allerginen millekään ja treenaus näkyy kehossani melkein heti, sillä minulla on rasvaa lähinnä pyllyssä ja reisissä, eikä sielläkään liikaa. Yritykset suunnittelevat vaatteensa pääosin sellaisille vartaloille, kuin minulla on. Se on etuoikeus, jota en ole aikaisemmin ymmärtänyt, surulta ja epätoivoltani käsittänyt.
Tänään kun tiskasin, itkin vähän. Kuuntelin vinyyliltä Pink Floydin The Great Gig In The Sky ja tämä postaus muodostui päässäni itsestään. Aina kertosäkeen kohdalla mieleeni putkahti jokin miellyttävä tai kaunis asia ulkonäössäni. Tajusin, että tällä kertaa uskoin sen. Uskoin ja uskon, että olen kaunis ja se on ehkä mullistavinta hetkeen. Tulen (vielä) saamaan haluamani työpaikan, pääsemään oikeaan kouluun ja löytämään jonkun jota jaksan katsella pidempään kuin nyt olen elänyt.
Eikä tarvitse muuttua miksikään, sillä se kaikki on jo täällä, minussa ja sinussa, meissä. Kauneus ja kyky rakastaa niin itseään kuin muitakin. Minua ei enää kiinnosta sanoiko joku yläasteella että olen lättänä. Haluan muistaa ne kerrat kun joku sanoi jotain ihan päinvastaista. Ja ennen kaikkea, nähdä itseni kaikkine hyvineen ja kunnioittaa sitä mitä minulle on suotu. Se on kaunista ja ainutlaatuista ja ihan totta ja oikeaa. Aivan kuten se on muissakin ihmisissä.
going to sleep, I think
tomorrow I will heat up the sauna
pamper myself,
walk, swim, wash,
invite myself to evening tea,
speak to myself in a friendly and admiring way, praising:
you brave little woman,
I believe in you.
~ Eeva Kilpi
***
Soittolista
Pink Floyd – The Dark Side Of The Moon (albumi)
Tove Lo – Stay high
Wiz Khalifa – Promises, Staying Up All Night
IS TROPICAL – Dancing Anymore
Wiz Khalifa, Charlie Puth – See You Again