Se ensimmäinen

Tänään pyöräilin lääkäristä kotiin jalat täristen ja itku silmässä. Keskivaikea masennus ja vaikea ahdistuneisuus. Toki tiesin ongelmistani ennenkin käyntiä, mutta jotenkin mielsin että tämä nyt on tällaista pientä, ihan normaalia. No, eipä ole. Toisaalta olo on myös helpottunut: kaikki pahaolo ja mustuus sisällä ei ollutkaan vain kuvitelmaa ja on ihan ymmärrettävää, etten ole sitä pystynyt selättämään ”kotikonstein”. Viimeisen puolen vuoden aikana elämääni ovat rytmittäneet murehtiminen, itkuisuus, pelot, unettomuus, kaikenlaisten haasteiden välttely ja yritykset selviytyä vaikeista tilanteista väkisin. Olen pitänyt suoranaisena kunnia-asiana, että hommat (opiskelu, työt) kyllä hoidetaan vaikka mikä olisi. Tänä syksynä jouduin kuitenkin lähettämään opettajalle viestiä, jossa kerroin rehellisesti miksen ole käynyt tunneillansa. Opettaja reagoi todella mukavasti ja ymmärtäväisesti, mutta jäin silti miettimään mitä hän mahtoi asiasta todella ajatella. Häpeä ja syyllisyys ovat todella tulleet tutuiksi siinä missä ”entisessä elämässäni” en niitä juurikaan tuntenut. Lisäksi en voi olla miettimättä, että ajankohta tällaiselle on ihan superhuono: käyn nimittäin parhaillaan abiluokkaa lukiossa.

Lääkärin jälkeen tutkailin nettiterapiaan liittyviä juttuja ja päätin hetken mielijohteesta tehdä blogin seuratakseni ulospääsyä mielenterveysongelmien syövereistä. Haluan kirjoittaa siitä mitä ei aiheesta sanota. Vaikeiden asioiden rinnalla haluan kertoa kaikesta hyvästä, siitä elämästä jota tämä tyttönen elää.

Masentunut. Ahdistunut. Noita kahta sanaa on hirveän vaikea sovittaa siihen tyyppään, joka mielestäni olen. Olen se iloinen hippityttö, jolta kysytään junassa että eikö sulla oikeasti ole kenkiä. Olen se luokan kirjoittaja, joka saa esseistä kymppejä, vähän ujo tyyppi, keskitason opiskelija. Olen se tyyppi, joka juhli isossa porukassa kansalaistorilla Helsingissä sinä päivänä, kun tasa-arvoinen avioliittolaki meni läpi. Olen sienimetsässä ja mökillä, mutta myös bileissä pikkutunneille viihtyvä lukiolainen. Tykkään tanssia ja laulaa, vaikken osaa kumpaakaan. Yhtenä kesänä luin kaikki Harry Potterit, seuraavana Twilightit. Olin kymmenen vanha ja luin melkein koko kesän. Aloitin aamulla ja lopetin illalla. Joku olisi voinut todeta, että yksinäistä puuhaa ja olihan se. Mutta kivaa yhtäkaikki. Vanhempana lukeminen ei ole ollut enää yhtä antoisaa, tai ainakaan intensiivistä. Kirjoihin ei uppoudu päiväkausiksi, vaan niitä lukee muun elämän ohessa. Välillä tekee mieli kiljua riemusta, jos tarina on nerokas ja henkilöt moniulotteisia, kuin oikeita ihmisiä. Sitten sitä on kuitenkin vain hiljaa, pitää sen kauneuden päässään tallessa.

 

Lukemisen lisäksi rakastan kokkaamista, musiikkia, taidetta (oikeastaan kaikenlaista), pyöräilyä ja ihmisiä. Muun muassa 😀 Kokkaaminen ja ruoka ovat meikäläiselle todellisia sielun asioita, niin tärkeitä ja ihania. Musiikkia olen kuunnellut valtavasti ihan pikkuisesta taaperosta tähän ikään – melkein-aikuisuuteen. Lempibändejä ja -artisteja on sellainen lista, etten viitsi sitä tähän kirjoittaa (listasin joskus huvikseen kaikki mitkä mieleeni sillä hetkellä tuli ja listaan päätyi melkein 50 nimeä). Oikeastaan kaikki metallista jazziin, souliin, purkkapoppiin ja hiphoppiin menevät mukisematta alas. Elokuvien suhteen olen hitusen valikoivampi, mutta sanottakoon että vanhat ovat se juttu. Ja romantiikka, sille on aina paikkansa ja aikansa. Taiteessa taas kiinnostaa erityisesti yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja performanssitaide, sekä teatteri.

Tällä hetkellä minä…

…opiskelen lukion neljännellä, tarkoitus valmistua keväällä 2018

…luen Koko Hubaran Ruskeita tyttöjä ja Alejandro Jungerin Puhdasta suolistoa

…mietin, ostaisinko uuden kasvoveden Mossalta vai Madaralta, joka on vähän kalliimpi

…harjoittelen maalaamaan öljyväreillä ja herättelen vanhaa kuvataideintoani

…harkitsen vakavasti kuntokeskus-jäsenyyttä

…aprikoin, mitä voi kokata parista herkkusienestä, tomaateista, paprikasta, yrteistä ja juustoista

…suunnittelen vuoden mittaista vaatteidenostolakkoa

…kirjoitan joka päivä

…en jaksa lakata kynsiäni, vaan annan niiden olla rumat ja syödyt

…opettelen tasaamaan kehon stressilevelejä hengityksellä

…sopeudun, muutun ja kasvan

…kuuntelen Lady Gagan uusinta levyä, koska Five foot two säväytti suuresti

Tervetuloa elämääni & pääni sisään! Kuten joku joskus sanoi: tämä on suuri seikkailu.

Soittolista

Lady Gaga – Joanne, Hey Girl, Pokerface

Red Hot Chili Peppers – C’mon Girl

The Shins – New Slang

Prince – Purple Rain

Yeasauer – 2080

 

P.S. Blogin nimi on Ihana meri, koska meri on valtava ja ihmeellinen, jopa pelottava ja silti mielettömän kaunis. Meri edustaa samaan aikaan kaipuuta ja kotia, syntymistä ja kuolemista. Kuten ahdistus ja masennus, myös meri on sisimmältään hyvä ja puolellasi, kun vain tutustut siihen.