Tule mua vastaan

read less news

all love songs tell about me

”perse pystyy, nyt”

Tapaan sut lopulta ysin aikoihin asemalla uudessa hippitakissani, oot lyhyempi kun muistan. Halaat ja kysyt mitä kuuluu siihen tapaan, että olisit tosiaan kiinnostunut asiasta. Kerron jotain, ääni muuttuu korkeemmaks ja takeltelen sanoissa. ”Tää on niin tätä”, ajattelen kun kävellään kohti kotia, kiertoreittiä ettei tarvii katella keskustan humalaista kansaa. Vaikka tuskin järkyttyisit (tai järkytyt) enää mistään. Olisin halunnut nähdä sut joskus kamoissa, millanen olit ja kenen kanssa hengasit? Ja miks lopetit, miten pystyit siihen mihin niin moni muu ei? Just oikeeseen aikaan ennen kuin kaikki meni pilalle lopullisesti. En ehkä koskaan saa tietää, tenttaamalla susta ei ainakaan saa mitään irti, huomattu on.

Jouluvalojen näkösillä vempeleillä valaistussa käytävässä naureskelet korvatulppa-automaatille. Mennään hissiin, ollaan hiljaa, tuijotan seinää ja pidätän hengitystä. Koko tilanteessa on jotain hyvin väärää ja eriskummallista, mutta kumpikaan meistä ei käänny takaisin.

”Oota mä katon eka onks tääl kauhee sotku, en oo iha varma jäiks tänne jotain hirveetä”, sanon ja käännän avainta lukossa.

”Ei se haittaa ku siel on kuitenki pimeetä”, vastaat ja kuulen pienen hymyn äänessä.

Petaan sängyn ja asetutaan sohvan vastakkaisiin päihin, ihan ekana saat kertoa miksi peruit kolme edellistä kertaa. Taistelen säilyttääkseni skeptisyyteni, kiroilen vähän ja luovutan. Uskon sua, toistaiseksi uskon sua koska ei ole syytä muuhunkaan. Enkä välitä enää nyt kun oot tässä, lihaa ja verta ja niin syötävän hyvännäköinen.

Ajattelen pilttejä

köysiä

käsirautoja

roseeviiniä, jota juon

tunnen lämmön, haistan kaljan ja tupakan, tutuinta maailmassa.

Heikkouteni ovat muusikot, etenkin sellaset vähän etäiset oman tiensä kulkijat, joita ei saa pysähtymään. Ekalla tapaamisella soitit kitaraa ja lauloit ja minä itkin. Nyt toteat että se oli ihan cool, että jopa pidit siitä.

Kun korkkaat neljännen bissen, en vieläkään huomaa mitään vaikutusta. Mietin kuuluvatko elämäntavat äänessä, se että lenkkeilee tai tekee asiakaspalvelutyötä. En osaa kuvitella sua kiertämässä junissa jonkun nolon kyselylomakkeen kanssa, tosin ehkä oot hyvä just sellasessa. Jos törmättäisiin, vetäisin sut vaan sivuun, esittäisin että on jotain tärkeetä asiaa, ei, ei, työkaverisi ei voi hoitaa sitä, ainoastaan sinä. Karattaisiin jonnekin, mä reppuselässä niinkuin matkalla sun huoneesta keittiöön hakemaan giniä. Tekeydyn lapseksi, olet vanhempi mies ja vapaa tekemään mitä haluat. Se on kivaa niin kauan kun et oikeasti vain tee mitä haluat, etkä teekkään. Tiedän ja tiedostan sen. Kirjoittamaton sopimus ja koska niin epäreilu ei ole melkein kukaan.

”Ens kerral meillä, ja otat lelut mukaa”

”Mihin sun kämppis menee?”

”Sil on vaik joku keikka”

***

Ruumiit liukuvat toisiinsa, kylmä ja lämmin, valkoinen ja musta. Hengitän sun ihoon, siinä ei oo yhtäkään ärsyttävää tai karheeta kohtaa tai väärää tuoksua. Et puhu mukavia ja hyvä niin. Siitä tulis vaan vaivaantunu olo. Tää ei ole mikään juustoinen parisuhde, tässä ei leikitä että pidetään toisesta. Ja hyvä niin, ihan vitun hyvä niin.

 

soittolista

miljoonasade – rakkaus on lihaa

ida paul & kalle lindroth – nää kaikki kertoo susta

pete parkkonen – kohta sataa, ei nyt

electric youth, college – a real hero

tops – superstition future