Iän myötä opittua

Nykyaika tuntuu pelkäävän ikää ja vanhenemista kovin paljon. Botoxit, dietiit, detox-kuurit ja ikuisen nuoruuden ihannointi kertovat surullista kieltään yhteiskunnastamme: ikääntymistä ei arvosteta.

Mitä enemmän ikää itselle kuitenkin kertyy, sitä enemmän huomaa kuinka paljon on oppinut. Tuntuu jopa hassulta huomata, että iän myötä ihan oikeasti viisastuu. Yksi aikuisuuden mukanaan tuomista oivalluksista on liittynyt muutokseen. Saatoin ennen mennä täysin downareihi yhdestäkin epäonnistumisesta aina kahvimukin rikkoontumisesta huonoon päivään. P*ska päivä oli varma merkki siitä, että universumi potkii päähän ja lujaa. 

Nyt olen ymmärtänyt, että mikään muu ei ole niin pysyvää kuin muutos. Jos tänään on huono päivä, muuttaa tuuliviiri kohta suuntaa ja viimeistään joskus on parempi fiilis. Jos nyt ahdistaa, on huomenna parempi olo. Jos kahvikuppi menee rikki, voi uuden ostaa vaikka samana päivänä (ha!).

Muutokseen liittyy tietysti se toinenkin puoli. Jos tänään menee kovaa, voi huomenna olla huonompi hetki. Sen takia hyvistä hetkistä on nautittava silloin kuin ne tapahtuvat. Tässä olemisen taito…siitäkö seuraava opetus, jonka ikä toisi mukanaan?