Kumpi tulee suhteessa ensin: päätös vai muutos?
Keskustelin tuttavani kanssa muutama päivä sitten parisuhteista. Tämä on tilanteessa, jossa parisuhde on joutunut puntariin. Jatkammeko eteenpäin vai onko tämä tässä? -kysymys on heitetty ilmaan. Tuttavani mielestä päätöstä ei voida tehdä ennen kuin mies on muuttunut. Itse en ole tästä aivan varma…
Olen nimittäin ollut suhteessa, joka alkuihanuuden jälkeen paljastui Suureksi Huijaukseksi. Olimme suhteen alussa katselleet toista itsemme ja omien odotustemme kautta: ah, ihana tyyppi! Alkuihastuksen jälkeen jäimme ihmettelemään missä on se hurmuri, johon olimme tutustuneet. Miksi se on nyt tuollainen? Pitääkö se tälläisestä musiikista? Onko se oikeasti tota mieltä elämästä?!?
Haasteista huolimatta emme luovuttaneet ja yritimme itsepintaisesti muuttaa toista sellaisiksi kuin halusimme. Eihän siitä mitään tullut. Suhde loppui katkerasti ja puhevälit menivät muutamaksi vuodeksi. Molemmat ehkä opimme jotain (minä ainakin..): toista ei voi eikä pidä muuttaa.
Mutta voiko ihminen muuttua? Kyllä jos hän sitä itse haluaa. Ja tähän oivallukseen liittyy tuttavani kanssa käyty keskustelu. Uskon, että jos molemmat haluavat jakaa elämänsä toisen kanssa ja haluavat elämältä samoja asioita (!!!!), tapahtuvat muutokset kuin itsestään. Jos ennen tätä päätöstä toisen pitää muuttua, on muutos pinnallinen.. Se tehdään paniikissa, jotta tuttu ja turvallinen ei loppuisi. Muutos tulee tällöin ulkopuolelta, ei sisäisestä halusta.
Tämän takia uskon, että ensin pitää tietää haluaako olla toisen kanssa ja tehdä päätös yhteisestä elämästä. Vasta sitten voi keskustella itsensä kanssa mistä on valmis joustamaan ja miten voi itse muuttua. Kun tietää mitä saa vastineeksi, tulee muutos kuin itsestään. Jos on edes tullakseen, sillä perusluonteemme on ja pysyy. Vain pinttyneitä tapoja voi korjata.
Mutta jotta ei menisi aivan yksinäiseksi jorinaksi: Mitä mieltä te olette? Voiko ihminen ylipäätään muuttua? Mitä se vaatii ja onko kukaan teistä muuttunut rakkauden ”takia”?
Kuva: A Well Traveled Woman