”Jos sinulla ei ole mitään järkevää sanottavaa, älä sano mitään”, totesi Pupu klassikkoelokuva Bambissa. Niinpä minäkin olen ollut täällä hiljaa, kunnes sain loistoidean kirjoitukselle: äidit ovat aina oikeassa. Melkein aina ainakin…

”Peruna kerrallaan”

Äitini on itseni kaltainen..*kröhöm*..työnarkomaani ja onkin vakiokohteitani, kun pitää päästä purkamaan stressiä tai kiirettä. Yksi parhaista neuvoista, jonka äitini on antanut työkiireisiin liittyen on seuraava: ”Suhtaudu työtehtäviin kuin perunoiden kuorimiseen. Jos tuijotat perunakasaa, tuntuu tehtävä loputtomalta. Tuskailun sijaan, tartu vain YHTEEN perunaan ja huomaa, että se onkin loppupeleissä aika pieni”.

Toisin sanoen, työnmäärän tuskailu aiheuttaa vain turhaa hikoilua. Parempi ryhtyä heti hommiin ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Yht’äkkiä huomaa, että koko perunakasa on kadonnut.

”Ole (huonossakin) parisuhteessa, mutta valitse se äläkä valita”

Huh, kuulostaa aika raa’alta, mutta kyseisen neuvon sain äidiltäni edellisen suhteeni loppumetreilläni. Tuolloinen parisuhteeni oli oikein sellasta klassista ”ollaan-ei olla-ollaan-ei olla”-sekoilua, josta ei todellakaan puuttunut draama ja ahdistusta. Noin kuudennen ”eron” jälkeen, äitini huokaisi lempeästi ja totesi: ”Mieti haluatko olla tuossa suhteessa vielä kymmenen vuoden jälkeen? Jos vastaus on kyllä, niin valitse se suhde äläkä enää vatvo tai valita. Parisuhde on jokaisen oma päätös, niin siinä pysyminen kuin siitä poistuminenkin”. Sanomattakin selvää, että kyseinen suhde loppui viimeistään tähän.

”Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat”

Tämä lausahdus ei tietenkään ole äitini keksimä, mutta kuvaa elämäni toivetilaa aika hyvin. Kasvoin ympäristössä, jossa töitä ja kouluttautumista arvostettiin. Toisaalta äitini ei koskaan painostanut minua mihinkään, mutta korosti usein seuraavaa: ”Jokainen on hyvä jossain, mutta nekin asiat vaativat työtä ja tahtoa. Johonkin pitää siis keskittää energiaa ja tahtoa, muuten voi ottaa rennosti”.  Toisin sanoen, en koskaan ollut erinomainen kaikessa, mutta lempiaineissani, kuten historiassa tai äidinkielessä, olin aina parhaita oppilaita. Samaa elämänfilosofiaa pyrin noudattamaan myös nyt. Kaikessa ei tarvitse olla hyvä, mutta ”omaan juttuun” haluan panostaa sata lasissa.

”Miehen pitää antaa olla”

Äitini tapasi isäpuoleni vanhemmalla iällä ja heidän suhteensa on ollut itselle hieno esimerkki rakastavasta, kunnioittavasta ja tasapainoisesta parisuhteesta. Joskus juttelimme äitini kanssa parisuhteen saloista ja hän neuvoi minua viisaasti: ”Älä koskaan pyri muuttamaan miestä – se ei onnistu. Toinen voi kyllä muuttua ja tehdä sen vilpittömästi, mutta muutos ei koskaan ole lopullinen. Pikkuhiljaa raot alkavat ilmestyä pintaan, sillä pintapuolisen muutoksen myötä kumppanisi ei ole mitä hän haluaa olla tai mihin hänessä aluksi rakastuit  Muista siis, että rakkain lintu lentää vapaana – ja palaa rakastaviin käsiin vapaaehtoisesti”. Kauniisti ja osuvasti sanottu. 

”Älä korjaa toisen elämää”

Olen itse pahemman luokan päsmäri ja lähden usein kiivaasti ratkomaan muiden ongelmia – myös silloin kun apua ei ole pyydetty… Äitini onkin sanonut muutamaan tapaukseen viisaasti: ”Älä ohjaile tai päsmäröi miehen (tai vaikkapa ystävän) elämää. Vaikka kuinka koet, että osaat ja pystyt auttamaan, ei kukaan voi elää toisen puolesta tätä elämää. Kolhut ja käännökset on koettava itse, vasta niiden kautta voi arvostaa itseään ja löytää oman elämänsä suunnan” . Näistä sanoista olen pyrkinyt ottamaan oppia, mutta varmasti monet ystävät tietävät, ettei se aina onnistu…

”Perjantaina on siivouspäivä”

Noh, myönnetään. Tässä äitini ei vieläkään ole oikeassa. Siivouspäivä on silloin, kun kodin kaaos alkaa todenteolla ahdistaa ja rättiin tarttuu ihan mielellään. Pientä kaaosta kannattaa sietää eikä kaikesta kannata ahdistua. Pölykoirat – naisen paras lemmikki!