Lohilauantai

Mieheni perheellä on perinne. Lohilauantai. Heillä syödään siis lähes joka lauantai lohta jossain muodossa. Aiemmin se tuntui mielestäni hassulle, mutta maalaisjärjellä ajateltuna perinne on mitä erinomaisin! Harvemmin rasvaista kalaa, varsinkaan lohta, tulee nimittäin syötyä arkipäivinä. Sen verran tyyristä herkkua se on lapsiperheen ruokamenoja ajatellen.

Noh, nyt tämä hassu perinne on siirtynyt myös meidän talouteemme ja vaikka mies onkin yhdistetyllä työ-lomamatkalla Varsovassa, päätin eilen tehdä lauantain kunniaksi uunilohta. Tai en oikeastaan päättänyt, vaan kehoni suorastaan huusi sitä. Olin kyllä syönyt lohta viikon aikana peräti kaksi kertaa, mutta silti, jostain syystä takaraivossa kuiskutti perjantai-iltana aatos, että huomenna vatsasi halajaa sitä uunilohta. Itsetehtyä. Ja villiriisiä. Sitä se myös sai. Ja kiitti.

Uunilohen maustan aina pienellä ripauksella sitruunapippuria ja ruususuolaa. En voi sietää puristettua sitruunaa kalan kanssa enkä pidä, että loheen ympätään mukaan kermaa, juustoja tai muita kuorrutteita. Mielestäni raaka-aine kun itsessään on niin mahtavaa niin miksi peittää sen maku aineilla, joita se ei seurakseen kaipaa? Ja joo, välillä vaihtelu on kivaa, mutta silti vannon perinteisen, plainin uunilohen nimeen. Vanhempien luona tosin syön lohen aina kanamunakastikkeen kera, sillä se on niiiiiin hyvää. Ei sitä oikein muut syökään. Kuorrutan kastikkeella vielä pottumuussinkin. Ja kaavin kattilan tyhjäksi viimeistään iltapalalla. Siis minä, joka ei todellakaan ole kastikkeiden ystävä! Mutta kuten sanoin, vaihtelu virkistää.

Loppuun haluan vielä sanoa, että kuvassa on annos nro 1. Uuunilohta, höyrytettyä parsakaalia, porkkanaa ja ruusukaalia, villiriisiä, salaattia, raejuustoa, saksanpähkinöitä, ohranäkkäriä avokadolla sekä 0,5l maitoa. Annoksia nimittäin oli vielä numerot 2 ja 3. Eihän se yksin syöminen niin kivaa ollut, mutta koska ruoka oli hyvää, vetosin siihen, että pitäähän se miehenkin osuus tuhota.   

♥ Helinä