Elämänmuutos
Anteeksi liian kliseisestä otsikosta, mutta nyt on pakko käyttää. Helsinkiin muuton myötä olen nimittäin tehnyt muitakin muutoksia arjessa ja elämässäni, kuin vain vaihtanut aamun haudutetun kaurapuuron nopeampaan tuorepuuroon. Ensimmäisen muutoksen ihmisenä ja tavassani toimia tein jo viime vuoden puolella, kun lupasin pyrkiä elämään mahdollisimman ihanaa elämää ja löytämään harmaimmastakin päivästä jotain positiivista. Olin kyllästynyt tyhjiin päiviin ja tyhjään oloon. Ihan kuin olisin odottanut elämän alkamista. Kuinka idiootti ihminen voikaan olla? Elämähän menee niin kuin sitä elää eikä se sivusta katsomalla miksikään muutu. Onneksi havahduin todellisuuteen ja löysin uuden tavan nähdä maailma – enää se ei ollut vain kupla kaukaisuudessa vaan osa minua ja jokaista elettyä hetkeä. Henkisen hyvinvoinnin lisäksi päätin ottaa harppauksen fyysisen hyvinvointini eteen. Helmikuussa tein nimittäin jotain asialle, joka on vaikuttanut negatiivisesti niin minuun, terveyteeni, läheisiini kuin työelämäänikin. The issue is me being severely undwerwight.
Olen aina ollut hentorakenteinen, mutta vuonna 2011 painoni romahti vaarallisen alas eri tekijöiden vaikutuksesta. Vaikka vaa’an mittari on toki näiden parin vuoden aikana hivunnut hivenen ylöspäin, on se edelleen liian kaukana pykälästä, jonka haluaisin saavuttaa. Alipaino vaikuttaa ennen kaikkea omaan terveyteeni ja hyvinvointiin, mutta tuntuu se olevan suurin ongelma työelämässä sekä yleisessä ihmisten välisessä kontaktissa. Ilkeät, jopa halveksivat katseet, saavat vahvemmankin tytön romahtamaan jossain vaiheessa enkä haluaisi aina uusiin ihmisiin tutustuessani selittää alinpainoni syitä. Ei, en oksenna ja olen perusterve. En tietenkään niin terve, vahva ja hyvinvoiva kuin haluaisin olla, mutta verrattain hyvä. Syön terveellisesti (en täydellisesti!) ja liikun ”yleisten” ohjeistusten mukaan jne. Ehkä syy onkin siinä? Elän liian terveellisesti enkä siksi saa tartutettua itseeni tätä länsimaista tautia – ylipainoa (niin voih, kuin tarttuisi edes hivetnpainoa…).
Terveellisellä ja kasvispainotteisella ruokavaliolla sekä liikunnalla en siis ole saanut itseeni muotoja taikka lihasta kerrytettyä, joten päätin viimein nojautua ammattilaisten apuun. Otin yhteyttä kuntosalini personal traineriin ja aloitin hänen kanssa hankkeen, jonka tavoitteena on saada minulle lisäkiloja ja paljon iloja tuleville kuukausille. PT:ni Mikko suunnittelee minulle henkilökohtaisen ja kokonaisvaltaisen liikuntasuunnitelman sekä seuraa ja ohjeistaa ruokailuissa. Syön edelleen perusruokaa, mutta energiamääriä seurataan ja tarvittaessa lisätään, jotta painonnousu on taattu.
Alkukartoituksessa pidin ruokapäiväkirjaa, jota muokattiin ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen liha- ja pastapitoisemmaksi. Söin aiemmin noin 2000 kcal:n edestä, mutta energiamäärä oli selvästikin riittämätön, että olisin näillä liikunnoilla saanut nostettua painoa. Kehonkoostumusmittauksessa selvisi myös, että perusaineenvaihduntani on isomman naisen luokkaa, sillä kehossani on sen kokoon nähden huomattava määrä lihasta. Saan siis kirjaimellisesti syödä kuin hevonen, jotta keho saa energiaa yli sen päivittäisen tarpeen! Ja mitä teen, kun ammattilainen käskee? Noudatan ohjeita pilkulleen (ja vedän vähän ylikin). Noh, tämän seurauksena sain vatsani turpoamaan rantapallon kokoiseksi ja ihooni ilmestymään raskausarpia. Valtavat vatsakivut, närästys ja yöunien menetys. Onneksi kolmannen päivän jälkeen tajusin lopettaa maitotuotteiden käytön ja siirtyä takaisin soija- sekä mantelimaitojen pariin. Olo parani huomattavasti, mutta maitoproteiinin poisjäännin seurauksena joudun tästä eteenpäin kerryttämään päivän proteiiniannokseni kananmunista, lihasta ja kanasta. Kumma kyllä kehoni sietää näitä huomattavasti paremmin kuin maitoperäisiä proteiinilähteitä, joten tästä lähtien kaappiini ei eksy enää yhden yhtä rahka- tai raejuustopurkkia. Ja vaikka kuinka kaipaan kasvispainotteista, lähes vegaanista ruokavaliotani, teen tällä hetkellä kaikkeni painonnousun eteen. Ja fakta (+ 1kg viiikossa!) taitaa olla, että parhaiten se onnistuu liha- ja pastapitoisella ruokavaliolla. Ja kun oikein makustelee, niin ei se naudanliha-pastasörsseli ole ketsupin kanssa lainkaan pahaa.
…Aika nannaa itseasiassa, ylihyvää jopa. Hyi minua!