Etisk mat?

Olen jo jonkin aikaa miettinyt oman ruokavalion vaikutusta niin omaan kehoon kuin maapalloonkin. Lopetin esimerkiksi leikkeleiden käytön alkusyksystä enkä mielelläni osta kaappeihini muitakaan prosessoituja ja pitkälle jalostettuja tuotteita. Siitä saattaa joutua maksamaan pitkän pennin, mutta haluan laittaa kehooni vain sellaisia raaka-aineita, joista tiedän mieleni ja kehoni kiittävän. Tottakai välillä on ”sorruttava” tiukan rahatilanteen tai matkustelun vuoksi, mutta omassa normaalissa arjessa pyrin tekemään eettisesti omia arvojani tukevia valintoja. En mielestäni ole kuitenkaan ravintonatsi, joka tuputtaa kannattamaansa ideologiaa muille, vaan kannankin omien avokado-pussien lisäksi miehelleni Myllyn Paras höttöpastaa ja napsahtavia nakkeja, sillä ne ovat hänen valintojaan. Ehdotan kyllä silloin tällöin hänellekin kasvispäivien tai tipattomien viikkojen pitämistä, mutta en missään nimessä halua pakottaa häntä johonkin, mitä hän ei koe omakseen.

Ruoan eettisyys ja sen tuottamisesta aiheutuvat päästöt nostettiin esille myös tämän aamun Hesarissa. Mielestäni pääkirjoitus oli osuva ja ajankohtainen ja asiaa puitiin monelta kannalta. Aina kasvissyöntikään ei nimittäin ole se ekologisin ratkaisu, sillä tehotuotettu riisi ja soija tuhoavat planeettaamme lähes yhtä paljon kuin lihansyöjiä varten tuotettu nauta. Jutussa otettiin huomioon myös eläinten hyödyllisyys ja osallisuus ekosysteemissä kasvikunnan tuotteiden kannalta, sillä esimerkiksi Suomessa nautakarja syö nurmirehua, jota ei muutoin pystyttäisi tehokkaasti hyödyntämään ruoantuotannossa. Myöskään luomuruoan puolestapuhuminen ei ole niin yksiselitteistä, vaikkakin sen tuotannossa kielletyt torjunta-aineet eivät lisääkään ilmakehän kasvihuonepäästöjen pitoisuutta.

Niin tai näin, aina tuntuu, että tekee väärinpäin. Kultainen keskitie ja oma arvomaailma varmastikin ratkaisee, kuinka jokainen elämänsä elää. Itse koen, että syömällä puhdasta, mielellään kotimaista luomuruokaa, jonka alkuperän tiedän, voin paremmin. Isäni totesi, että kaikki luomuoruoasta vouhottaminen ja eettisyydestä puhuminen on vain psykologista, ei se makuun vaikuta… Niiin. Mutta eikös ihminen olekin psyykkis-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus ja ihmisen todellinen hyvinvointi lähtee psyykkisestä hyvinvoinnista? Ihminen on niin terve kuin kokee olevansa ja ikä on vain numero? Niin minä ainakin asian näen ja teen ruokaratkaisuni tähän ajatukseen nojaten. En kuitenkaan ole ehdoton ja jos joskus iskee annoskateus ja alan himoitsemaan mieheni hesehampparia, syön sen. Syötyäni tilaan kuitenkin miehelleni uuden. Paremman ja isomman. Extra-ranskiksilla.

♥ Nauti Varsovasta muru. Kokkailen huomenna itselleni kasvihöystöä quinoan kera sekä uunilohta höystettynä kasvisohratolla ja keitetyillä punajuurilla.