Onni
Katsoin tänään tilinauhaa ja pienen, lievän romahduksen ja ahdistuskohtauksen jälkeen hymyilin. Kyllä, hymyilin. Rohkaistuin, otin puhelimen käteen ja soitin isälleni maailman noloimman puhelun pienestä pikalainasta (sillä palkkapäivään on vielä viikko ja appivanhemmat rysähtävät meille viikonlopuksi vieraisille). Puhelun jälkeen itkin taas. Olo oli kurja, mutta samaan aikaan huojentunut. En tietenkään olisi halunnut pyytää vanhemmiltani yhtään lainaa (en edes 20 euron vippiä viikoksi), mutta samalla olin kiitollinen siitä, että minulla ON molemmat vanhemmat, jotka pyyteettömästi auttavat minua silloin kun hätä on suuri. Heihin voi aina luottaa. Se ei kuitenkaan ollut ainut syy hymyyn ja huojennukseen. Tilinauhaa katsoessani huomasin nimittäin ajattelevani, että mielummin näin. Mielummin olen nimittäin köyhä, työssäkäyvä ja terve kuin yksinäinen, sairas miljonääri. Ei se raha tuo onnellisuutta. Turvaa se tuo, mutta ei onnellisuutta.
Aloinkin miettimään mistä olen juuri tällä hetkellä, tänä päivänä, onnellinen. Lista tuntui loputtomalta, sillä olen tällä hetkellä jossain kevätendorfiinihuumassa ja minussa on enemmän virtaa kuin sadassa duracell-pupussa, mutta tässä kuitenkin muutamaa syy hymyyn:
1) Onnellisuus ystävän puolesta. Parhaan ystävän. Enempää en sano, mutta sydän pakahtuu onnesta. Hän tietää kyllä – uskoisin.
2) Terveys. Koen olevani terve. En täysin terve (voiko sitä tilaa edes koskaan saavuttaa?), mutta niin terve kuin vain voin tällä hetkellä olla. Se on arvoltaan enemmän kuin tuhat neitsyttä ja tsiljoona suklaakuorrutettua rubiinia yhteensä.
3) Uni. Olen nukkunut tällä viikolla kuin pieni vauva eikä aamu neljän herätyksetkään ole tuntuneet pahalta. Ruoka, lepo ja liikunta taitaa olla toimiva kokonaisuus, joka täydentyy…
3) Työllä. Vaikkei työni joka päivä ole sitä maailman jännittävintä, pidän siitä. Myös työpaikan saaminen tässä taloustilanteessa on haasteellista, joten olen todellakin kiitollinen nykyisestä virasta. En oikeasti halua edes muistella aikoja, jolloin heräsin aamuisin ajatukseen ”montakohan tuntia vielä on, että A tulee kotiin ja miten saan ajan kulumaan ennen sitä…?”
4) Treeni. Mikon kuntosalisetti on niin toimiva ettei minua tarvitse kahdesti käskeä liikkumaan. Olen yleensä jo jalkapäivää edeltävänä iltana niin täpinöissäni, etten meinaa saada unenpäästä kiinni. Mies meinasikin pukea minulle viime maanantaina salitossut jo illalla valmiiksi jalkaan, kun en meinannut millään pysyä housuissani. Olen myös iloinen, että jaksoin tänään lähteä töiden jälkeen salille vääntämään yläselkää sekä ojentajia. Ei sillä, että treeni olisi ollut normaalia mahtavampi (vaikka hyvä olikin), vaan että törmäsin siellä yhteen legendoista: Timo Jutilaan. En kehdannut mitään sanoa, mutta Jutilan ulkoinen habitus kuvasti kyllä hyvin sitä, että ”rillattu on”…
5) Kehitys. Tästä olen niin iloinen ja onnellinen. Paino on koko ajan nousussa, salilla kehitys jatkuu ja myös henkinen kasvu tuntuu räjähtävän kohta käsiin! Kehitystä on myös rentouden ja armollisuuden löytäminen itseään kohtaan. Täysin rentoreiskaksi minua ei varmaan koskaan saa, mutta enää kaiken ei aina tarvitse olla niin just.
6) Energia. Kuten jo mainitsin, täällä asuu Duracell-pupu! Olen myös iloinen, että vaikka heräsin eilen neljältä aamulla töihin, jaksoin vielä illalla tehdä viikon edestä ruokaa pakkaseen, siivota sekä pestä kaksi koneellista niin astioita kuin pyykkiäkin. Sänkyyn kaaduin Hyvien ja huonojen uutisten jälkeen klo 23.00. Raukeana ja onnellisena.
7) Aurinko. Ja kevät. Ei varmaan tarvitse enempää sanoa?
8) Torstai. Ja huomenna on perjantai. Ja sitten alkaa vapaa, aurinkoinen viikonloppu appivanhempien kera.
Niin. En tästä blogipostauksesta tienannut sentin senttiä tai rikastunut rahallisesti, mutta listaamalla asiat ja jakamalla ne teidän kanssa sain hymyni levenemään vielä himppusen aiempaakin leveämmäksi (sikäli mikäli se on edes mahdollista). Näin ollen edelleen köyhä, mutta pirun onnellinen Helinä toivottaa kaikille hyvää yötä ja ihanaa alkavaa viikonloppua ♥
Maailman suloisin lamppuväkerrys Lontoossa, hih!