Kuuntelin eilen aamupäivällä jalkatreenin yhteydessä NRJ:tä, jossa juontaja nosti esille kiloklubin artikkelin avokadosta (http://kiloklubi.fi/artikkelit/Avokadosta-apu-painonhallintaan/1263/). Jutun kuultuani ajattelin, että artikkeli käsittelisi avokadon terveellisyyttä, mutta pääpointtina olikin avokadon osallisuus onnistuneessa painonhallinnassa. Kreditit kyllä siitä, että jutussa puhuttiin  painonpudotuksen sijaan painonhallinnasta, mutta aloin silti pohtimaan, miksi kaikki terveellinen liitetään aina laihdutukseen? Milloin näistä kahdesta tuli yksi ja sama?

Maalaisjärjellä ja kokemuksen rintaäänellä uskallan väittää, ettei edellä mainitut termit ole aina rinnastettavissa toisiinsa. Tietenkin useat terveelliset ruoat laihduttavat, sillä ne sisältävät verrattain vähän kilokaloreita, mutta terveellinen syöminen koostuu paljon muustakin kuin vain kilokaloreista. Oikeastaan terveellinen syöminen ei edes tunne käsitettä kalori vaan terveellisessä syömisessä on kyse enemmänkin energian laadusta sekä ruoan sisältämistä vitamiineista ja hivenaineista. Kaikki terveellinen ei siis todellakaan ole aina kevyttä ja laihduttavaa vaan sisältää kaikkia ravintoaineita, joita kehomme kaipaa. Esimerkiksi viime aikoina pinnalla ollut avokado on rasvainen ja energiatiheä hedelmä, mutta sisältää hurjan määrän hyvää rasvaa, kuituja, natriumia ja kaliumia sekä muihin hedelmiin verrattuna tuhdin annoksen proteiinia – ravintoaineita, joita ihminen tarvitsee voidakseen hyvin. Lyhyesti sanottuna siis terveellistä. Ilman laihdutukseen viittaavaa sivulausetta tai alaviitettä.

Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin myös kertoa, että yhdelläkin hillomunkilla päivässä ”pärjää” ja taatusti laihtuu, mutta vararavintorenkaiden lisäksi kuihtuu myös kaikki kehon vitamiinivarastot ja järjenjuoksu. Pohjakosketuksen jälkeen olenkin nykyään kiinnostunut ruoka-aineiden terveyshyödyistä, sillä haluan voida hyvin. Haluan, että keho ja aivoni toimivat täydellä mahdollisella kapasiteetilla. Tämän vuoksi syönkin nykyään tuon munkin sijaan avokadon. Ja suklaalevyn sijaan syön satsin itseväännettyä raakasuklaata. Eivät yhtään sen kevyempiä vaihtoehtoja, mutta huomattavasti ravintorikkaampia. Toisaalta omassa hyvinvoinnissa on kyse myös oman kehon ja mielen kuuntelemisesta eikä avokadojen ja raakasuklaan puputtaminen ole kaikkia varten. Tällöin mielestäni kannattaa hyvällä omalla tunnolla ottaa pari riviä Fazerin sinistä ja hulauttaa ne alas vaahtokarkein koristellun kaakaon kanssa, kuin väkisin natustaa tummaa suklaata ja lehtikaalia epätoivoisena (ja epämieluisana) yrityksenä hoivata kehoaan. Tieto, että jokin ruoka on terveellistä ei automaattisesti tee siitä kaikkien suuhun sopivaa ja hyvää. Ja pahasta ruoasta ei tule kuin paha mieli. Enkä jaksa uskoa, että avain kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin on kiinni ainoastaan porkkanan sisältämistä vitamiineista. Kokonaisuus ratkaisee, ei pienet yksityiskohdat. Eikä mikään täydellinen ole koskaan täydellistä.