Helsinkiin muuton myötä olen joutunut tekemään suuria muutoksia päivittäisissä ruokailuissani. Ei sillä, etteikö muutos olisi mieluinen, mutta aikatauluttelua se vaatii. Havahduin nimitäin siihen, että jos haluan mahduttaa päivääni kaiken sen, mitä olen suunnittelut enkä halua halua tinkiä unesta tai pienestä treeniajastani, joudun tekemään kompromisseja muun ajankäyttöni suhteen. Arkitoimet, kuten pyykinpesu ja imurointi, on männä viikolla tehty tässä taloudessa lievästi sanottuna pikamoodilla ja jääkaappi ammottaa tyhjyyttään hieman pitempään kuin kenties olisi suotavaa. Eikä tämä siis todellakaan tarkoita, ettenkö söisi! Ruokaa menee nimittäin tuplasti aiempaan verrattuna, mutta ajanpuutteessa en yksinkertaisesti ennätä hakea kaupasta kuin ne välttämättömät ja kantaa kotiin ne mitä tarjolla on. Onneksi on tietenkin oma auto, jolla pääsee kätevästi suuriin marketteihin, mutta eipä pienestä bensasyöpöstä ole hirveästi iloa silloin, kun työpäivä päättyy iltakymmenen jälkeen eikä yksikään supermarket ole enää auki. Onneksi on on keksitty 24h Salet ja Alepat – nuo vuorotyöläisen luottoystävät.

Aiemmin sain aikatauluttaa päiväni vapaasti, sillä työstin opinnäytetyötäni kotona. Saatoin siis hyvin vetelehtiä aamulla pyjama päällä päälle kymmeneen (vaikka olisin herännytkin aamuviideltä), juoda kolmet aamukahvit, meikata ja hauduttaa isohiutaleista kaurapuuroani puolen tunnin ajan ennen kuin lähdin liikenteeseen. Ajasta ei todellakaan ollut puutetta ja olisin mieluusti jakanut sitä ystävilleni, jos vain olisin kyennyt. Nykyään kuitenkin koko elämäni pyörii eri aikataulujen ympärillä. Saan juosta paikasta A paikkaan B housut nilkoissa ja loskaa naamalla, jotta voin nauttia edes yhdestä kultaisesta arkirutiinistani: Hesarin luvusta. Siitä en luovu. Tämä harras hetki meni jopa aiemman ykkösen, kaurapuuron hauduttelun ohi. Vielä kuukausi sitten olin nimittäin vannoutunut puuron keittelijä, joka keitti joka aamu itselleen kaurapuuron, hurautti kattilaan aina hieman liikaa ruususuolaa ja nuoli lopulta kattilan tyhjäksi, sillä puuro oli vain niin hyvää. Allekirjoitain kyllä edelleenkin väitteen, että puuro proteiinilisällä on paras mahdollinen aamupala, mutta nykyään syön tuotoksen vain hieman erimuodossa. Kylmänä ja ei-keitettynä. Tuoreena.

Aikaa tuorepuuron tekoon menee vaivaiset kolme minuuttia ja raaka-aineet saa valita melkein omien kaappivarantojen mukaan, mutta perusresepti taitaa olla aina pitkälti sama: 1 dl kaurahiutaleita, 1 dl nestettä, 1 dl rakennetta (esim. rahkaa tai raejuustoa), hieman hifistelyä (kuten pähkinöitä, marjoja tai hilloa) sekä suolaa ja makeutta oman maun mukaan. Itse olen mieltynyt seuraavanlaiseen reseptiin, sillä kyseisiä tuotteita löytyy kaapistani vaikka seuraavaan jääkauteen saakka. 

Arkiaamun tuorepuuro àla Helinä

1 dl kaurahiutaleita

1 dl soijamaitoa

1 dl raejuustoa

0,5 dl mustikoita

ripaus ruususuolaa

1 tl hunajaa

Pinnalle:

2 tl hampunsiemeniä

1 tl Chia-siemeniä

0,5 dl mustikoita ja vadelmia

0,5 tl hunajaa

Eli ideana on sekoittaa ensimmäiset ainekset illalla tiiviiseen (lasi)purnukkaan ja siirtää seos jääkaappiin tekeytymään yön yli. Aamulla koko komeus kipataan (suloiselle Arabian Arctica-) astialle ja päälle ripotellaan siemeniä, marjoja ja hunajaa. Lopulta pikainen aamuherkku nautitaan kahvin, rehujen sekä esim. keitetetyn kananmunan kanssa (höystettynä paksulla Hesarilla) ♥