Raejuustonarkkari

Addiktio. ADDIKTIO. Tai ainakin oli. Viime aikoina ”oon pyrkiny vähentää”.

Kaikki jotka tuntevat minut, tietävät että minulla on lähes poikkeuksetta raejuustoa käsilaukussa. Kyllä, kaikkialla. Aina. Hotelliaamiaisellakin minulla on tapana juosta ensimmäisenä katsomaan onko tarjolla raejuustoa. Aina ei ole (halvemmissa kyllä, luksushotelleissa ei). Tällöin aamupalaproteiinintarpeen tyydyttää kananmunat sekä leikkeleet. Hyviä nekin, mutta usein olisin mielummin nauttinut sitä lötköä raejuustoa. 

Aiemmin suosin erityisesti Valion rasvatonta raejuustoa, mutta sittemmin ihastuin piirun verran halvempaan Arlan versioon. En myöskään tiennyt mitään parempaa ruokaa, kuin raejuustolla höystetty kaurapuuro tai avocadon ja raejuuston yhdistelmä. On ne edelleenkin hyviä, mutta olen havahtunut, ettei kehoni voi hyvin, jos ahdan itseeni liikaa raejuustoa ja maitotuotteita. Aluksi luulin tämän johtuvan proteiinin liikasaannista, mutta syksyllä törmäsin faktaan, jonka mukaan saan ruoasta todennäköisesti myös liikaa kalsiumia. Tämä tuntui hassulta, sillä en nuorempana juonut lainkaan maitoa tai käyttänyt maitotuotteita laktoosi-intoleranssin vuoksi ja jouduin syömään maailman hirveimpiä, pureskeltavia kalkkitabletteja. Päälle kaksikymppisenä olen sitten tainnut pumpannut kalsiumvarastoja täyteen nuoruusvuosienkin edestä? Päälle kun nappaan aamulla vielä pari D-vitamiinipilleriä niin AVOT yliannostus on taattu.

Millä tavalla kehoni sitten reagoi, jos syön liikaa raejuustoa ja juon maitoa? Huomaan, että ihoni voi huonommin, kehoni tuntuu raskaalta ja jalkani turpoavat herkästi. Nämä oireet tulevat myös kun saan liikaa proteiinia, mutta olen silti huomannut, että keholleni ei todellakaan ole yhdentekevää mistä lähteestä proteiinit tulevat. En ole ravitsemuksen ammattilainen enkä siis tiedä kaikkia kemiallisia ja fysiolosia reaktioita joita kehossamme tapahtuu kun syömme ruokaa tai käytämme maitotuotteita, vaan olen oman kehon kuuntelija ja todennut pitkän rypemisen jälkeen, ettei maitotuotteet suurina annoksina vain ole minun juttu. Juon edelleen maitoa ja syön raejuustoa, mutta säännöstellen. En enää vedä raejuusto-avocado -övereitä puolen kilon kertasatseilla vaan vaihdan normaalin juustoannokseni mielummin kananmunan valkuaisiin. Niistä mahani tykkää huomattavasti enemmän (vaikkakin munien keittäminen vaatiikin hieman enemmän vaivaa kuin raejuustopurkin avaaminen). Kyllä, täällä puhuu hyvin laiska kokki, joka todella harvoin ehtii kuvata mitään aikaansaamiaan tuotoksia, sillä haluaa syödä köykäisimmänkin räpellyksensä lämpimänä.

Alkuvuoden uusien tuulien saattelemana olen oman kehoni kuuntelemisen lisäksi syynännyt myös taloutemme ruokalaskuja. Olen juossut tarjoustuotteiden perässä lähikaupan ja isompien ruokaketjujen välillä, sillä olen halunnut selvittää, kuinka pienellä summalla kahden hengen ruokakunta oikeasti pärjää, jos suunnittelee kaikki ostokset hyvin ja käyn kaupassa vain pari kertaa viikossa. Korostan kuitenkin, että teen tämän puhtaasta mielenkiinnosta enkä niinkään pakosta. Nuukuusvimman seurauksena roposia onkin jäänyt käteen ihan mukavasti ja pakko myöntää, että aika paljon meidän aiemmista ruokamenoista koostui päivittäisestä raejuuston hamstraamisesta. Ruokailutottumusten seurauksena siis sekä keho että kukkaro kiittää! Ja niin, eihän ne kananmunatkaan ilmaisia ole, mutta niiden eteen joutuu kuitenkin näkemään sen verran enemmän vaivaa, ettei tule vedettyä koko kennoa kerralla.

Näihin aamutohtoritunnelmiin päätän tämän aamun istunnon, juon loput litran kahvitonkastani sekä syön päivän SALLITUN annokseni kaurapuuroa, raejuusto ja mansikoita. Ah, kiitos ja nam ♥