Maailman ympäri vielä kun voi

Kanava ajatuksille. Vapaus vuodattaa. Virtuaalinen päiväkirja perinteisen sijaan. Ehkä toisella puolen ruutua joku jolla samankaltainen tilanne? Ehkä en olekaan ainoa joka käy läpi näitä fiiliksiä? Keino purkaa sydäntä, saada aikaiseksi jotain konkreettista. Minun rakas oma paikka, kaiken tämän muutoksen keskellä. Tällaisin miettein menin ja perustin tämän blogini. Ihanaa kun olet siellä!

* * *

Neuvolakäynnit ovat aina melkoista tohotusta. Tuntuu että puoleen tuntiin pitäisi rutistaa ja pusertaa kaikki edellisten viikkojen aikana kokemani. Sekä tarkat fyysiset kuvaukset erinäisistä mahdollisista oireista, että myös henkisen puolen tilan raportti. Kaiken maailman rasti ruutuun -testien ja lomakkeiden lisäksi. Tuntuu, että pitää vaatia että saa. Olen saanut olla siitä onnekas, että jo puoliväliin yltänyt raskauteni on ollut kokonaisuudessaan eriskummallisen hyvävointista aikaa. Ajoittain neuvolassa onkin ollut tunne, että muutamia mutkia on laitettu suoriksi koska olen ”niin hyvinvoiva”. Esimerkiksi lääkäri tekemää sisätutkimusta jäin kaipaamaan, sillä en sitä suorasta pyynnöstäni huolimatta saanut. Tällaista perus-huolehtijaa kaikki tuollainen jää herkästi painamaan. Mitä jos siellä onkin jotakin eriskummallista? Kukaan ei ole kurkannut taktisia paikkoja, joiden olisi tarkoitus a) pitää bebe sisällä niin kauan että se on b) valmis tulemaan turvallista reittiä ulos! Aina on tietysti mahdollista laittaa rahaa tiskiin ja marssia yksityiselle. Ennen kuukauden päässä siintävää reissua aionkin tämän tehdä, ihan vain rauhoittaakseni mieltäni ja voidakseni nauttia lentomatkasta kuvittelematta että jokainen sykkivä tunne viestittäisi minityypin tahtovan jo tähän maailmaan!

Olen kuitenkin oppinut jo hiukan pitämään puoliani. Tänään sain vaadittua muun muassa lähetteen labraan, sekä tietoa mahdollisuudesta saada tueksi lopputaipaleelle Doula! Tiedän yksityisistä Doulista, kuin myös heidän hieman suolaisista hinnoistaan. Olin kuitenkin saanut vinkkiä Folkhälsanin Doulista, jollaisen ainakin Turussa saa neuvolan kautta avukseen. Kysyinkin asiasta omassa neuvolassa ja ilmeisesti sama olisi mahdollista täällä Helsingissä! Pitää kuitenkin vielä hiukan selvittää, ovatko Folkhälsanin Doulat vain ruotsinkielisiä. Sillä toinen kotimaiseni tuskin riittää synnytys-alan sanaston hallintaan! Hmm, tai ehkä sen voisi ottaa kielikylpynä! Hiukan mietityttää josko synnytyssalissa sitten on malttia kommunikoida millään m uulla kielellä kuin ensimmäisenä suuhun tulevalla. Kaikenlainen muukin sensuuri kun kuulemani mukaan herkästi siellä häviää… Doulan lisäksi olen miettinyt raskausjoogaa. Kävinkin jo testaamassa erästä studiota viime viikolla. Jotenkin vaikea vielä kuvitella itsensä mantralaulamaan ja asanoimaan synnärille. Hiukan ujostellen katselin myös tyyneyttä ja varmuutta uhkuvia odottavia äitejä, joilla laskettu aika siinsi alle viikon päässä ja jotka olivat rauhan tyyssijoja. Kuinka itsekin saisin herätettyä henkiin sisälläni joogien oppien mukaan elävän alkuäidin, jolla on kaikki maailman voima ja varmuus saada kokea tuleva synnytys voimaannuttavana elämyksenä? Olen hankkinut kirjastosta pinon raskaus- ja synnytysopuksia, toivon että niistä löytyisi avaimia vielä hiukan pelottavana edessä siintävään synnytykseen. Yhdessä joogan kanssa ne varmasti toisivat jonkinlaista ymmärrystä asiaan, sekä ehkä onnistuisin karistamaan kontrollifriikin itsestäni ja antautumaan synnytykselle pelkäämättä sitä liikaa.

Eilen kävin, tanssia rakastavana salikortin omistajana, pitkästä aikaa zumba-tunnilla. Tempauduin mukaan lattarirytmeihin ja oli ihana fiilis antautua biitille ja antaa mennä! Aika pian kuitenkin huomasin, ettei enää voi vetää samanlaisilla sykkeillä. Vatsa pingottui kivikovaksi ja oli alkoi puolen tunnin maissa olla vähän hötkö. Pian jätinkin kaikki ärhäkät liikkeet ja varsinkin kaikki hypyt pois. Ihanaa teki siliti liikuttaa lantiota ja antaa musiikin ja liikunnan ilon viedä! Saunan lauteilla suputin mielessäni pikkutyypille että anteeksi jos oli liian kova meininki. Jota tunti hänen mielestään taisi olla koko illan jatkuneen pingotuksen ja kovan potkusession perusteella. Ehkä tosiaan parempi keskittyä jatkossakin pyöräilyyn, uintiin ja joogaan. Tai miten olisi joku sensuelli uusi tanssi? Uskon että pikkutyyppikin tykkäisi!

<3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *