Tänä iltana juhlimme ihanan ekaluokkalaisemme kevätjuhlia. Kun aloin etsiä jonkinlaista päällepantavaa juhliin, huomasin kyynelehtiväni. Kokonainen ensimmäinen kouluvuosi meni jo, vaikka tuntuu, että vasta eilen kävelimme ensimmäistä kertaa kouluun. Tänään päivällispöydässä ekaluokkalainen kysyi, missä on lähin yliopisto. Itkin taas. Itku on herkässä juuri nyt. Olemme kasvaneet, koko perhe, tänä vuonna todella suurin askelin – ja olemme […]

    Sanotaan, että keväällä kaikki rakastuvat. Ennen olen naureskellut tuolle urbaanilegendalle. Olenhan itse rakastunut vuodenajasta riippumatta. Mutta keväällä rakastuvat ainakin lapset. Ja se on totta se. Pari kuukautta sitten ihana ekaluokkalaiseni alkoi kysellä rakkaudesta ja tenttasi minua: Milloin pitäisi alkaa seurustelemaan? Mistä tietää, että on ihastunut? Mistä tietää, että on oikeasti rakastunut? Ja miltä […]

Tuli taas äitienpäivä. Meillä kotona äitienpäiväkorttien lisäksi ilmestyy ympäri vuoden hassuja suloisia ilmoituksia siitä, että mahdollisesti joku pienempi ihminen kokee juuri sinut tärkeäksi – esimerkiksi ristisanatehtäviin tai jogurttipurkin kanteen piirrettynä viestinä. Arjen hulabaloossa ne pysähdyttävät, liikuttavat ja lämmittävät kummasti. Meillä on minityyppien kanssa elämässämme mameja, äitejä, mummoja, mammoja ja mummokkeita, ja löysimme taas ruokakaupan korttiosastolle valitsemaan onnittelukortteja näille ihmeellisille voimahahmoillemme, […]

Kiire sinne. Kiire tänne. Kiire tuonne. Kiire vähän kaikkialle ja kokoajan. Meillä on kiire. Se on yksinkertaisesti totta. On kiire tehdä aamutoimet. On kiire viedä lapset. On kiire töihin. Rauhallisista aamukahvihetkistä voi haaveilla, mutta todellisuudessa kahvi maistuu matkalla töihin. Eikä kiire lopu aamuihin. Töissä on kiire. On kiire hakea lapset. On kiire harrastaa. On kiire […]

Iltarutiiniimme on kuulunut iltasuukkojen, hampaiden harjauksen, unilauleluiden ja satujen lukemisen lisäksi kysymys: ”Mikä sinun päivässäsi oli parasta?” Kuinka kiireinen, kiukkuinen, eripurainen päivä tahansa, se on pieni yhteinen hetkemme. Se on ollut hyvä tapa vaihtaa kuulumisia ja muistaa oman päivän tähtihetkiä. Minityyppien päivien kohokohdat vaihtelevat pannukakuista leluihin, isoista tapahtumista pienenpieniin hetkiin, maailman parhaasta päivästä ”NO EI […]

”Mitä sinä pelkäät?”, kuului kysymys vierestäni, kun harjasimme minityypin kanssa yhdessä hampaita. Kovin iso kysymys niin arkisella normaalilla hetkellä. Suuni, joka ei yleensä pysy kiinni, meni hetkeksi mutrulle. Aikuisena ei enää pelkää yhtään mitään, sanovat esikoululaiseni. Aikuisena pitää uskaltaa. Aikuisena on aina rohkea ja vie rohkeudellaan pois lastenkin pelot. Siinä on aikuisella isot saappaat täytettäväksi. […]

 Minityypit onnistuivat siinä taas. Tällä kertaa kirjakaupassa, pari viikkoa sitten. ”Ollaanhan me sun ikiomat Onneli ja Anneli?” Ovathan he juu – ja miksipä en hyvää lastenkirjaa ostaisi, kun kerran oltiin kirjakaupassa palkkapäivänä. Nuo kaksi viisasta pientä ihmistä ovat onnistuneet siinä toki aikaisemminkin. Esimerkiksi lause: ”Ollaanhan me sun rakkaat omat Heinähattu ja Vilttitossu?” on toiminut jo useammankin kerran […]

Viime viikon maanantaina aloitin uudessa työssä. Sinänsä työ ei muuttunut, mutta työympäristö on uusi, lähimetsä on uusi, pienet ja isot ihmiset ovat uusia ja esikoulu materiaaleineen on minulle ihan upouusi. Omat minityyppini huokasivat pitkään, kun tajusivat minun jatkavan päiväkotimaailmassa: ”Etkö sinä koskaan pääse päiväkodista kouluun?” Kyllä minä pääsen, jos haluan. Mutta en taida juuri nyt […]

Vaatii rohkeutta olla ylpeä – tai ainakin kertoa se julkisesti, ääneen, some-ääneen. Suomalainen on itsevarma, ylpeä itsestään, mutta jos sen menee näyttämään muille, saa leuhkan leiman. Suomalainen kulttuuri on arka ylpeyden esittelylle, etenkin kun siitä puhutaan sanalla ylpeys. Ylpeys- sanalla itsessään on suomen kielessä useita negatiivisia mielleyhtymiä. Kun taas katsotaan merten taa, Amerikassa kovaa huutoa […]

”Onko mun pakko antaa heti anteeksi?”, kuului lapsen suusta, kun pikkusisko oli leikannut hänen tekemänsä nallehahmon palasiksi. Syynä nallen paloitteluun oli se, että piti saada puoliympyrä piirrettyä jotenkin. Kovin looginen syy. Vastasin, ettei ole pakko antaa anteeksi heti. Hetken päästä mietin, olinko julma. Olihan pikkusisko pyytänyt välittömästi tekoaan anteeksi. Anteeksi on maailman vaikein sana. Siinä […]